JSN kuolee hitaammin kuin kommunismi

25.11.2008 17.30
Julkisen sanan neuvosto on Suomessa viimeisin Breznevin ajan instituutio, joka vielä nauttii jonkinmoista arvostusta tietyissä piireissä. Nuo piirit ovat kovaa vauhtia kutistumassa, joten viime aikoina on herätelty keskustelua JSN:n uudesta roolista netin suhteen. Ja kukapa muu keskustelua olisi herättelemässä, ellei JSN itse.
Tähän asti JSN on esiintynyt journalistien itsesäätelyelimenä, joka valvoo isoveljen puolesta, ettei ylilyöntejä mediassa tapahdu. Isoveljeä ei tarvita, kun pikkuveljet vahtivat toisiaan. Vähän niin kuin DDR:ssä aikoinaan.
Synkkiä pilviä on alkanut kertyä taivaalle, sillä ajat ovat muuttuneet. Ihan tavalliset ihmiset voivat nykyään kertoa mielipiteitään suuremmallekin porukalle kuin kelle huuto kantaa. Enää ei tarvitse tuhertaa kannanottoja vessan seinille, kun voi avata oman blogin tai kommentoida valmiilla keskustelupalstoilla. Keskustelua on ruvennut syntymään varsinkin sellaisista aiheista, joista tähän asti on pitänyt vaieta.
Se on JSN:n mielestä ehdottoman väärin. Varsinkin nimimerkkikirjoittelun on loputtava! On palautettava sana ”asiantuntijoille”, jotka seisovat sanojensa takana. Tätä mieltä on Pekka Hyvärinen JSN:sta ja ihan omalla nimellään. Amen?
Mutta ei se lopu. Kansa on ottanut vapauden sanaan ja siirtää tarvittaessa kannanottonsa ulkomaisille servereille, jonne JSN:n jyrähdykset tuuleen eivät kanna. Valtamedia joutuu nyt kilvoittelemaan suoraan kansan kanssa siitä, kummalla on tuoreemmat näkökulmat ja tiukemmat kannanotot. Mediaeliitin kilistely ohuelle käsitykselleen sananvapaudesta ja journalismista ei enää herätä kiinnostusta.
Kepeät mullat silti JSN:lle. Ja kippis.

Lisäys (27.10. 2011): Toimin marraskuussa 2008 sanomalehti Kalevan vakituisena kulttuuriavustajana ja olin sopinut oheisen tekstin julkaisusta kolumnina Kalevan kulttuuritoimituksen vastaavan toimittajan kanssa otsikolla "JSN on kriisissä". Tekstini oli hyväksytty ja julkaisun piti olla selvä juttu. Sovittua julkaisupäivää edeltävänä päivänä päätoimittaja Risto Uimonen kuitenkin puuttui yllättäen asiaan ja esti kolumnin julkaisun. Kulttuuripuolen vastaavan toimittajan mukaan päätoimittaja oli ollut sitä mieltä, että "(teksti) kuului enemmän lukijasivulle kuin toimitukselliselle palstalle". Sensuurista sisuuntuneena avasin blogin Uudessa Suomessa. Tämä teksti oli Turusen pyssyn ensimmäinen blogikirjoitus.

Pakolaislapsoset kesälomalla Irakissa

9.12.2008 09:51
Jouduin viime kesänä todistamaan omituista näytelmää. Erään suomalaisen kaupungin rahoittama monikulttuuriprojekti oli tuottanut tulosta, ja sitä ihmettelemään oli kutsuttu sankka joukko median edustajia. Tungosta riitti, sillä kuten jo pressitiedote kertoi, mukana projektin tekijöinä oli myös aitoja "maahanmuuttajanuoria".
Juhlapaikalla pörräsi Yleä, lehtien edustajia ja erilaisia kaupungin toimitsijoita kuin herhiläisiä. Projektiin osallistuneita nuoriakin näkyi, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki heistä olivat ihan tavallisen tylsiä vaaleaihoisia suomalaisia. Projektin vetäjiin kuulunut henkilö kertoi minulle, että kaikki mukana olleet irakilaistaustaiset nuoret olivat ehtineet kiiruhtaa kesälomanviettoon kotimaahansa.
Mutta onneksi yksi heistä oli jostain syystä päättänyt jäädä. Kyseistä nuorukaista talutettiin siis valokuvattavaksi ja haastateltavaksi kuin pässiä narussa, jotta monikulttuuriteon "aitous" varmasti välittyisi. Ja välittyihän se.

Maahanmuuttokriittiset selättivät valtamedian

3.1.2009 21:06
Maahanmuuttokritiikin höyryjuna on nytkähtänyt viimein liikkeelle. Yli viisi vuotta käsityönä ja talkoilla lämmitetty veturi on kiskaissut raskailla argumenteilla lastatut vaunut liikkeelle. Enää sitä ei pysäytä mikään.
Hitaasti ja varmasti paine on kasvanut, kun perussuomalaisille voitokkaiden kuntavaalien jälkeen maahanmuuttokriittinen vaalitulos on alkanut näkyä netin ohella kaikkialla muuallakin - jopa printtimediassa. Kaikista Suomen valtakunnallisista lehdistä City-lehti ehti ensimmäisenä julkaista asiallisen jutun Jussi Halla-ahosta.
http://www.city.fi/artikkeli/Jussi+Halla-aho/2921/
Kiihkoton keskustelu kiihtyy jo muuallakin. Ainakin Aamulehti ja Kaleva ovat jo yrittäneet lähestyä aihetta toisella otteella kuin lokaa roiskiva erkkomedia ja aina yhtä arrogantti Yle.
Juna kulkee ja vauhti kiihtyy, vaikka HS, IS, MTV3 ja Yle roikkuvat itkua tuhertaen ja kengät savuten takapuskurissa kiinni. Pysähtyneimmät mediainstituutiot kuvittelevat yhä kykenevänsä estämään keskustelun, tai päättämään missä, milloin ja kuka sitä käy. Tai voivansa vaieta aiheesta menettämättä kasvojaan.
Polemiikin sivutuotteena on päästy punnitsemaan konkreettisilla esimerkeillä valtamedian luotettavuutta. Monet niistä ovat paljastuneet tarkoituksenhakuisiksi propagandakoneiksi. Jos media valehtelee yhdessä asiassa, niin puhuuko se totta toisessa? Tuskin. Miksi siis tilata lehteä, joka aliarvioi lukijaansa valehtelemalla ja vääristelemällä? Miksi maksaa lupamaksua tyhjästä?
Jussi Halla-aho, Suomen Sisu ja muut maahanmuuttokriitikot eivät ole poliittisia opportunisteja sanan varsinaisessa merkityksessä. Heille riittää, että itse asia saa riittävästi julkisuutta. Se, että perussuomalaisten kannatus kasvaa kohisten ei ole maahanmuuttokriitikoille itseisarvo.
Jos muut puolueet haluavat tässä rytäkässä säilyttää kasvonsa ja kannatuksensa, on niiden kiireesti tarkistettava linjauksiaan maahanmuuton osalta.Tämä koskee etenkin keskustapuoluetta ja kokoomusta, jotka molemmat ovat ryvettyneet pahasti kaulaillessaan samassa hallituksessa täysin irti todellisuudesta elävien vihreiden ja Astrid Thorsin kanssa.
Tällä hetkellä perussuomalaiset on ainoa puolue, jonka maahanmuuttopolitiikka vastaa tavallisen kansalaisen oikeustajua ja käsitystä järkevyydestä. Yhä useampi kansalainen kokee maahanmuuton ongelmiin puuttumisen hyvin tärkeäksi. Kello tikittää Timo Soinin ja kumppaneiden hyväksi.

Katselisiko Venäjä rakettitulta Karjalaan?

7.1.2009 11:00
Isäni on syntynyt Suomen Karjalassa. Siis sillä alueella, joka valloitussodan jälkeen liitettiin nykyiseen Venäjään. Muslimin logiikalla minun kannattaisi vuokrata jostain rajan pinnasta verstas ja ruveta rakentamaan raketteja ja ampumaan niitä rajantakaisiin venäläiskaupunkeihin. Mutta minä voin antaa periksi, vaikka isieni maat onkin viety vääryydellä. Tämä on minun ja muslimin ero.
Mitä mahtaisi veli venäläinen tuumata, jos rajantakaisiin kyliin lentelisi rakettejani kuolemaa ja pelkoa kylväen, ja samaan aikaan Matti Vanhanen vain kyyristelisi tuttuun tapaansa käsiään levitellen ja Alexander Stubb vääntäisi jossain taustalla hymyä naamalleen ja lupailisi tyhjiä. Montako päivää, viikkoa, kuukautta tai vuotta Venäjä ymmärtäväisesti katselisi ja kuuntelisi rakettihyökkäysteni seurauksia? Mitä arvelette?
Kun palestiinalainen muslimi räjäyttää pommin israelilaisia lapsia täynnä olevassa jäätelöbaarissa tai koulubussissa, ei kukaan marssi nyrkit pystyssä EUn kaduilla. Kukaan ei vaadi EU:n avun lopettamista palestiinalaisille muslimeille, tai heidän edustustojensa sulkemista Euroopassa. Sanomalehdissä asia kuitataan korkeintaan pikku-uutisena, koska Israel on lopulta aina itse syyllinen, sillä se miehittää sitä sun tätä ja blah blah blah.
Voisiko Nicolas Sarkozy sanoa palestiinan muslimeille, että teidän rettelöintinne ja terrorinne on aiheuttanut kaiken tämän kurjuuden? Voisiko EU:n iso pikkumies tuumata, että pitäkää tunkkinne, älkääkä huutako enää EU:ta apuun? Ei voisi, sillä seuraavana yönä Ranskassa palaisi 15 000 autoa ja maa olisi taas sisällissodan partaalla. Lisäksi huomattavan osan ranskalaisesta ja muusta eurooppalaisesta omaisuudesta omistavat öljyrikkaat arabimuslimit voisivat halutessaan kaataa koko EU:n talouden.
Muslimi on lojaali toiselle muslimille. Esimerkiksi suomalaiselle muslimille tuikituntematon palestiinalainen muslimi on läheisempi kuin suomalainen kristitty työtoveri tai ateisti naapuri. Sitä kutsutaan "ummaksi". Kysykää vaikka Jaakko Hämeen-Anttilalta. Siksi muslimille ei kettuilla.
Ja siksi EUn pitää esittää solidaarista, kaataa palestiinan terroristipäälliköiden pohjattomiin kirstuihin rahaa, ja samalla vaatia USAlta ja YK:lta "toimenpiteitä". Tätä ei kuitenkaan saa sanoa kiristykseksi, sillä EU ei halua näyttäytyä julkisesti siellä missä oikeasti on: muslimien tossun alla. On vain siedettävä kaikessa hiljaisuudessa hyökkäyksiä Israelin lähetystöjä ja kansalaisia vastaan. On hyväksyttävä se tosiasia, että juutalaisvainot ovat Eurooppaan suuntautuvan islamilaisen siirtolaisuuden vuoksi nousseet jo lähes 1930-luvun tasolle, ja että juutalaiset muuttavat jo tuhatpäisinä laumoina evakkoon Euroopasta. Muun muassa Israeliin. Ja vievät omaisuutensa, älynsä ja yrityksensä mukanaan. Tilalle saamme onneksi mahtavaa arabialaista kulttuuria ja teehuoneita. Kysykää vaikka Jaakko Hämeen-Anttilalta.
Onneksi rauha saapuu sitten kun me kaikki olemme löytäneet Allahin armon. Siihen menee Euroopassa korkeintaan sata vuotta. Nykyvauhdilla.

Miksi laadutonta maahanmuuttoa halutaan lisätä?

13.1.2009 13:50
Laaduton maahanmuutto on hyvä termi, kun puhutaan humanitaarisen maahanmuuton porsaanreikiä hyväkseen käyttävästä siirtolaisuudesta, joka ei minkään ennusteen tai eurooppalaisen tutkimustiedon valossa tule kotoutumaan, eli hyödyttämään vastaanottajamaataan.
Laaduton maahanmuutto huonontaa vastaanottajamaan huoltosuhdetta, lisää työttömyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia, ja lopulta tuhoaa yhteiskuntarauhan. Tästä on esimerkkejä kaikista niistä Euroopan maista, joihin laaduton maahanmuutto on lyhytnäköisesti toivotettu tervetulleeksi.
Miksi laadutonta maahanmuuttoa halutaan lisätä? Kukaan ei vastusta aidosti työperäistä maahanmuuttoa. Juuri kukaan ei halua sulkea rajoja oikeilta pakolaisilta, vaikka heistä kuluja kieltämättä aiheutuukin. Maahanmuuttokritiikin ydin on laaduttoman maahanmuuton vastustamisessa. Suomea ei haluta tuhota samoilla virheillä kuin Ruotsia, eli sosiaaliturismilla, yhteiskuntaa hyödyttämättömien onnenonkijoiden massainvaasiolla ja EU-maita kiertelevillä turvapaikkashoppailijoilla.
Vaikka Suomi on toistaiseksi paljolti säästynyt  samalta kehitykseltä, on arvioitu että eriasteisen sosiaaliturismin ylläpitäminen maksaa Suomessa jo nyt ainakin 100 000 000 verran euroja vuosittain veronmaksajille. Se on iso summa, kun yhteistä rahaa ei muutenkaan riitä tarpeeksi esimerkiksi vanhustenhoitoon ja pelastuslaitoksille.
Laadutonta maahanmuuttoa silti kannatetaan lähes kaikissa puolueissa. Miksi?
Vuonna 2006 kuolleen italialaisen journalisti-kirjailija Oriana Fallacin mukaan islamilaisista maista tulevaa maahanmuuttoa tukee Euroopassa etenkin vasemmisto. Siis vihreät ja perinteinen punalippuvasemmisto. Syyksi hän näki sen, että kun perinteisesti työväenpuolueita äänestäneen työväestön määrä on kehityksen myötä romahtanut, on vasemmisto halunnnut haalia uutta äänestäjäkuntaa ulkomailta, säilyttääkseen vaa'ankieliasemansa - hinnalla millä hyvänsä. Tämä lyhytnäköinen toiminta on auttanut hetken, mutta yhteiskuntarauhan murenemisen myötä "muukalaisvastainen" laitaoikeisto on lisännyt kannatustaan. Vasemmistoa omiin housuihin virtsaaminen on lämmittänyt vain hetken.
Toinen laaduttoman maahanmuuton tervetulleeksi toivottava ryhmä on monikultturistit, jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat nähdä erivärisiä ja vieraita uskontokuntia edustavia ihmisiä katukuvassa. Heille monikulttuurisuus on fetissi ja automaattinen synonyymi rikkaudelle. He uskovat, että kaikki tulijat kyllä kotoutuvat, kunhan vaan tarpeeksi toivotaan ja paapotaan. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja ne vihreät, jotka eivät ole muuttuneet vielä niin kyynisiksi, että tunnustaisivat kuuluvansa ensinmainittuun porukkaan.
Kolmas ja pelottavin ryhmä on EU-kiihkoilijat, jotka ajavat liittovaltio-utopiaansa, eli Lissabonin sopimusta kuin käärmettä piippuun. Kun yksittäisissä maissa EU:n liittovaltiokehityksen vastustus käy liian kovaksi, ei auta muu kuin vaihtaa osa maan asukkaista. Kun pakkaa sekoitetaan tarpeeksi, on melkein kaikilla pian yhtä paha olla ja mikä tahansa puppu menee läpi: EUn liittovaltiokin - viimeisenä oljenkortena.
Sitäpaitsi ammattiliitot on helppo pistää seinää vasten, kun maasta löytyy aina tarpeen mukaan kouluttamaton vierastyövoimareservi, jolla ei riitä solidaarisuutta kantaväestölle ja joka ei liittojen sopimuksiin sitoudu. Tämä porukka elää huonot ajat sosiaaliavustuksilla ja hyvät vuodet kasvattaa harvalukuisen eliitin osakesalkkujen painoa polkemalla palkat alas niillä aloilla, joilla kuka tahansa pystyy hoitamaan hommat. Tätä pysyvää halpatyövoimaa Suomeen haluavaan porukkaan kuuluvat muun muassa kokoomuksen eurokiimaiset, rkp:n miljonäärit ja demareitten porvarisiipi.
Mikäs siinä, kun ökyporvarin ei itse tarvitse katsella gettoutuneita kerrostaloalueita ja palavia roskasäiliöitä oman kotinsa ikkunoista.
Kaikille edellämainituille ryhmille yhteistä on halu väittää, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus on luonnonvoiman kaltainen asia, johon ei voi vaikuttaa, ja jonka laatua ei voi tarkkailla. Se on ihanaa, väistämätöntä ja välttämätöntä. Ja media komppaa kuin tahdoton apina.

Milloin marssitaan Sudanin rauhan puolesta?

10.1.2009 12:23 
Sudan on Afrikan märkivä avohaava. Se ei kuitenkaan kiinnosta mediaa tai vasemmistolaisia kansalaisjärjestöjä. Muutamassa vuodessa Darfurin kansanmurhassa on tapettu puolisen miljoonaa, ja yli kaksi miljoonaa alkuperäisväestöön kuuluvaa animistia ja kristittyä on ajettu kodeistaan. Tänäkin päivänä läntisen Sudanin alueella tapetaan melkoisella varmuudella moninkertainen määrä siviilejä Gazaan verrattuna. Darfurissa väärää uskontoa tunnustavat siviilit ovat modernisti aseistetun Sudanin hallituksen sotaväen tuhoiskujen pääkohde.
Miksi Sudan ei kiinnosta? Miksi Darfurissa ei hengaile surusilmäisiä hippityttöjä kameroineen keräämässä aineksia graduunsa ja raportoimassa hallituksen väärinkäytöksistä? Miksi Darfur huutaa kuuroille korville? Miksi sen huuto kuullaan vain USAssa, ja sielläkin YK:n sordiinon läpi? Miksi?
Koska Kiina aseistaa kansanmurhan tilannutta Sudanin islamistihallitusta. Kiina poraa öljyä Sudanin alueelta, ja vastalahjaksi aseistaa maan hallitusta ja sen tukemia janjaweed-joukkoja moderneilla aseilla: helikopterista on turvallista tulittaa aavikolla sijaitsevaa pakolaisleiriä. Kiinalla ei ole minkäänlaisia moraalisia ongelmia tukea despootteja, diktaattoreja tai islamisteja, kunhan arvokasta raaka-ainetta tulee paluupostissa. Ja koska Kiina on nopeimmin kasvava markkina-alue maailmassa, pitää itsensä mielellään arvojohtajana näkevä Tarja Halonenkin suunsa supussa. Halos-Tarja ei halua ryssiä Suomen kännykkäkauppaa Kiinaan.
Joitakin vuosia sitten Tarjan entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja piipahti veronmaksajien kustantamalla yksityiskoneella Sudanissa, mutta raportit vallanpitäjien kanssa vietetyn juttutuokion hedelmistä taisivat unohtua ulkoministeriön mappeihin. Ainakaan minä en kuullut, että Erkki olisi vaatinut välitöntä tulitaukoa, tai Darfurin väestön kansanmurhan lopettamista. Rintapielessään peace-renikkaa kantava Eki ei tietääkseni myöskään ehdottanut islamilaisen orjakaupan tukahduttamista tai Darfurin naisten järjestelmällisten joukkoraiskausten lopettamista. Ehkä Erkki ajatteli kuten muutkin EU-johtajat, että jos loukkaan nyt isäntiäni, he käskevät uskonveljiensä polttaa Ranskassa 15 000 autoa, tappaa Tanskassa kaikki ne israelin kansalaiset jotka uskaltavat avata suunsa ruokakaupassa tai - pahimmassa tapauksessa - räjäyttää pommin Helsingin metrossa. Eihän sitä tiedä mitä näiden Euroopassa asuvat kaverit saarnaavat wahhabilaisella saudirahalla bygatuissa moskeijoissaan. Niitä kun on jo Pasilassa, Oulussa ja niin edelleen. Parasta vaan kehua tätä teetä ja näitä erikoisia minttukeksejä.
Valveutuneet hippitytöt eivät parveile Darfurissa halaamassa alkuperäisväestöä, koska hallituksen tukemille joukoille kiinni jäädessään heidät raiskattaisiin ja tapettaisiin, tai raiskattaisiin ja myytäisiin sitten orjiksi, kuten muutkin kiinni jääneet animistit ja kristityt. Sudanissa voi yhä ostaa orjan torilta, vaikka sateenvarjotelineeksi eteiseen, jos siltä tuntuu.
Lehdistö Suomessa vaikenee osin samasta syystä kuin Tarja, Erkki ja tiedostavat hippitytötkin. Osin myös siksi, että Suomessa journalismi on yhä lapsenkengissä. Se on ymmärrettävää. Tutkivan journalismin historia on lyhyt tai sitä ei ole. On vain hutkivaa. Siksi on helpompaa märehtiä tutulla kaavalla vaikkapa Israelin ja USA:n pahuutta, koska toisin kuin muslimit ja Kiina, kyseiset demokraattiset sivistysvaltiot sietävät kritiikkiä, toisinajattelua, sananvapautta ja tutkivaa journalismia.
Milloin marssitaan Sudanin rauhan puolesta? Minäkin lähden mukaan siihen tempaukseen, vaikka niitä jasserhuivitettuja hippityttöjä ei täkyinä juuri näkyisikään. Toisin kuin Suomen tiedostava eliitti, en jaksa uskoa että yhden gazalaisen siviilin elämä on sata kertaa arvokkaampi kuin darfurilaisen animistin henkiriepu.

Onko Obama neekeri, musta vai tummaihoinen?

12.1.2009 09:54
Suomen medialle USAn tulevan presidentin rotu on Big Deal. Suomessa sana neekeri on joidenkin mielestä loukkaava ja vanhentunut, toisten mielestä pätevä suomenkielinen ja selkeä ilmaus afrikkalaistaustaista rotua edustavasta henkilöstä.
Sanalle neekeri ei ole suoraa vastinetta (amerikan-)englannissa, koska neekeri on aito suomenkielinen sana. Se ei ole sama asia kuin englannin vanhahtava negro, tai loukkaava nigger.
USAssa neekerille löytyy poliittisesti korrekti ilmaus African-American. Sitä käytetään myös kaukaisiltakin sukujuuriltaan afrikkalaistaustaisista henkilöistä, jotka ovat syntyneet ties monennessako polvessa USAssa. USAssa heistä voidaan käyttää myös ilmausta Black, musta. Suomessakin mustaa käytetään usein mediassa, mutta vain silloin kun puhutaan sukujuuriltaan afrikkalaisista Yhdysvaltain kansalaisista. Kuten Obamasta, joka tosin on ihonväriltään melkoisen vaalea, koska on mulatti. Hänen äitinsä on kaukaasialainen, eli White, valkoinen, kuten USAssa sanotaan.
Suomessa syntynyttä afrikkalaistaustaista henkilöä ei silti juurikaan kutsuta afrikansuomalaiseksi. Suomessa poliittisesti korrekti vastine neekerille on tummaihoinen. Tällaista henkilöä ei median mielestä saa kutsua Suomessa mustaksi. Tai ainakaan niin ei tehdä.
Poliittinen korrektius ei ole ongelmatonta. Suomessa asuvaa afrikkalaista tai afrikkalaistaustaista voidaan toki kutsua tummaihoiseksi, mutta todellisuudessa suurin osa aidoista amerikkalaisista neekereistä -siis mustista- on ihonväriltään huomattavasti vaaleampia kuin aitoafrikkalaiset serkkunsa vaikkapa Suomessa. Tummaihoinen voi olla siis todellisessa elämässä de facto tummempi-ihoinen kuin musta.
Poliittisesti korrektissa maailmassa logiikka taipuu. Tummasta tulee mustempi kuin mustasta. On tämä hankalaa.
Onko Obama siis neekeri, musta vai tummaihoinen? Ja miksi kaksois-standardi amerikkalaisille? Vai onko tästä puhuminenkin jo rasismia?