Milloin marssitaan Sudanin rauhan puolesta?

10.1.2009 12:23 
Sudan on Afrikan märkivä avohaava. Se ei kuitenkaan kiinnosta mediaa tai vasemmistolaisia kansalaisjärjestöjä. Muutamassa vuodessa Darfurin kansanmurhassa on tapettu puolisen miljoonaa, ja yli kaksi miljoonaa alkuperäisväestöön kuuluvaa animistia ja kristittyä on ajettu kodeistaan. Tänäkin päivänä läntisen Sudanin alueella tapetaan melkoisella varmuudella moninkertainen määrä siviilejä Gazaan verrattuna. Darfurissa väärää uskontoa tunnustavat siviilit ovat modernisti aseistetun Sudanin hallituksen sotaväen tuhoiskujen pääkohde.
Miksi Sudan ei kiinnosta? Miksi Darfurissa ei hengaile surusilmäisiä hippityttöjä kameroineen keräämässä aineksia graduunsa ja raportoimassa hallituksen väärinkäytöksistä? Miksi Darfur huutaa kuuroille korville? Miksi sen huuto kuullaan vain USAssa, ja sielläkin YK:n sordiinon läpi? Miksi?
Koska Kiina aseistaa kansanmurhan tilannutta Sudanin islamistihallitusta. Kiina poraa öljyä Sudanin alueelta, ja vastalahjaksi aseistaa maan hallitusta ja sen tukemia janjaweed-joukkoja moderneilla aseilla: helikopterista on turvallista tulittaa aavikolla sijaitsevaa pakolaisleiriä. Kiinalla ei ole minkäänlaisia moraalisia ongelmia tukea despootteja, diktaattoreja tai islamisteja, kunhan arvokasta raaka-ainetta tulee paluupostissa. Ja koska Kiina on nopeimmin kasvava markkina-alue maailmassa, pitää itsensä mielellään arvojohtajana näkevä Tarja Halonenkin suunsa supussa. Halos-Tarja ei halua ryssiä Suomen kännykkäkauppaa Kiinaan.
Joitakin vuosia sitten Tarjan entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja piipahti veronmaksajien kustantamalla yksityiskoneella Sudanissa, mutta raportit vallanpitäjien kanssa vietetyn juttutuokion hedelmistä taisivat unohtua ulkoministeriön mappeihin. Ainakaan minä en kuullut, että Erkki olisi vaatinut välitöntä tulitaukoa, tai Darfurin väestön kansanmurhan lopettamista. Rintapielessään peace-renikkaa kantava Eki ei tietääkseni myöskään ehdottanut islamilaisen orjakaupan tukahduttamista tai Darfurin naisten järjestelmällisten joukkoraiskausten lopettamista. Ehkä Erkki ajatteli kuten muutkin EU-johtajat, että jos loukkaan nyt isäntiäni, he käskevät uskonveljiensä polttaa Ranskassa 15 000 autoa, tappaa Tanskassa kaikki ne israelin kansalaiset jotka uskaltavat avata suunsa ruokakaupassa tai - pahimmassa tapauksessa - räjäyttää pommin Helsingin metrossa. Eihän sitä tiedä mitä näiden Euroopassa asuvat kaverit saarnaavat wahhabilaisella saudirahalla bygatuissa moskeijoissaan. Niitä kun on jo Pasilassa, Oulussa ja niin edelleen. Parasta vaan kehua tätä teetä ja näitä erikoisia minttukeksejä.
Valveutuneet hippitytöt eivät parveile Darfurissa halaamassa alkuperäisväestöä, koska hallituksen tukemille joukoille kiinni jäädessään heidät raiskattaisiin ja tapettaisiin, tai raiskattaisiin ja myytäisiin sitten orjiksi, kuten muutkin kiinni jääneet animistit ja kristityt. Sudanissa voi yhä ostaa orjan torilta, vaikka sateenvarjotelineeksi eteiseen, jos siltä tuntuu.
Lehdistö Suomessa vaikenee osin samasta syystä kuin Tarja, Erkki ja tiedostavat hippitytötkin. Osin myös siksi, että Suomessa journalismi on yhä lapsenkengissä. Se on ymmärrettävää. Tutkivan journalismin historia on lyhyt tai sitä ei ole. On vain hutkivaa. Siksi on helpompaa märehtiä tutulla kaavalla vaikkapa Israelin ja USA:n pahuutta, koska toisin kuin muslimit ja Kiina, kyseiset demokraattiset sivistysvaltiot sietävät kritiikkiä, toisinajattelua, sananvapautta ja tutkivaa journalismia.
Milloin marssitaan Sudanin rauhan puolesta? Minäkin lähden mukaan siihen tempaukseen, vaikka niitä jasserhuivitettuja hippityttöjä ei täkyinä juuri näkyisikään. Toisin kuin Suomen tiedostava eliitti, en jaksa uskoa että yhden gazalaisen siviilin elämä on sata kertaa arvokkaampi kuin darfurilaisen animistin henkiriepu.

Solidaarisuutta arabikansoille!

23.2.2011 19:45 
Tyhmempi saattaa ihmetellä eurososialistien ja vasemmistoälyköiden yllättävää solidaarisuuden puuskaa Egyptin ja Libyan kansoille, kun vielä muutama viikko sitten Hoshni Mubarak ja Muammar Gaddafi olivat heidän arvostettuja aatetovereita.
Sosialistinen internationaali, jonka jäsen myös SDP on, potkaisi Hoshni Mubarakin puolueen ulos kultapossukerhostaan vain muutama viikko sitten.
Esimerkiksi suuret valkoiset diplomaattimme, Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, olivat  Mubarakin virallisia aatetovereita vielä parisen viikkoa sitten. Erkkihän on tunnetusti lipittänyt teetä paitsi Muammar Gaddafin pehmoisella sohvalla, myös monen muun despoottisen mahtavan arabisosialistin palatseihin kutsuttuna kunniavieraana. Aikoinaan mainitsin Erkin yksityiskoneellaan taittamasta matkasta morjenstamaan Sudanin miellyttäviä kansanmurhaajia.
Muammar Gaddafista olen lukeut useita myötäsukaisia juttuja myös suomalaisista naistenlehdistä. Suomalaiset naistoimittajat ovat olleet sulaa vahaa päästyään samalle divaanille tuon kiehtovan, tumman miehen kanssa. Vähemmästäkin sitä torttu kostuu, vaikka periaatteessa oltaisiinkin vain samassa teepöydässä. Ei siinä kidutukset tai kansanmurhat ensimmäisenä pyöri mielessä, jos biologinen kello tikittää vielä Diorin vyön alla.
Melko tuore Matkaopas -lehden artikkeli kuvailee Libyaa kysymällä onko tässä  2010-luvun turismin jymyuutinen: "Gaddafi hymyilee mainoskylteissä, jotka julistavat maan isän 40-vuotista valtakautta. Pyydämme kuljettajaa ajamaan Gaddafin palatsin ohi, mutta se ei onnistu. Tarkkaan vartioitu eversti nukkuu joka yö eri paikassa, eikä hänellä ole vakinaista palatsia."
Aivan ihanaa. Silti minua ei ärsytä juuri mikään enempää, kuin eurooppalaisen älymystön moraalisäteily ja tekopyhyys. Sen ummehtunut haju ei katoa takkia kääntämällä.