8.10.2010 06:12
Sosionomi ja toimittaja Gunnar Sandelin kirjoittaa Svenska Dagbladetissa, että Ruotsissa maahanmuuton ja turvapaikkapolitiikan nettokulut ovat vuositasolla jossain 43 ja 58 miljardin Ruotsin kruunun välillä. Koska Suomen valtamedia kieltäytyy kertomasta Ruotsin epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta ja sen seurauksista, laitan tähän nimimerkki Leijona -78:n tekemän käännöksen kyseisestä ruotsinkielisestä jutusta. Alunperin käännös on julkaistu Hommaforumilla. Kiitos Leijona -78!
MAAHANMUUTTO. Vaiennettu vuoropuhelu on luonut tavallisten ihmisten kesken tunteen siitä että heitä on johdettu harhaan. Poliitiikan ja median eliitin tahto luoda ”oikea” arvopohja on aiheuttanut sen että kansa äänestää osoittaen tyytymättömyyttään, kirjoittaa Gunnar Sandelin, sosiologi ja toimittaja.
Vaiennettu vuoropuhelu luo pohjan SD:n menestykselle
Kun olin lukiossa (kansakoulussa) 60-luvun lopulla sanoi yksi kaukonäköisimmistä opettajistani että se asia joka perustaltaan ilmaisee sitä mikä yhteiskunnassa on hyvää on kansalaisten vapaus pelosta. Se että voisi avoimesti ilmaista mielipiteitään sekä yksityisessä että julkisessa tilassa tulisi olla jokaisen demokratian kulmakivi. Ruotsi oli silloin sangen homogeeninen maa jossa Sosiaalidemokraatit olivat pitäneet valtaa ennätyksellisen pitkän ajan; maa, jossa puolue jolla olisi samanlainen profiili kuten Ruotsidemokraateilla tänään ja sillä profiililla pääsisi hallitukseen ei ollut olemassa.
Opettajan sanat kuvastivat sellaista yhteiskuntaa jota hiljalleen on murrettu alas ja jonka minä koen menetetyksi. Viimeisten neljän vuoden aikana olen ollut kiinnostunut turvapaikka-asioista ja maahanmuutosta sekä sen seurauksista. Olen muun muassa vieraillut päätöksentekijöiden sekä aktivistien kanssa useilla pakolaisleireillä, mutta harvoin olen tavannut niin monta ihmistä jotka pelkäävät puhua avoimesti mielipiteistään kuin täällä kotona. Ihmiset tulevat hiljaisiksi silloin kun pitäisi kritisoida seurauksia Ruotsin monella tavalla karille menneestä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta.
Esimerkkinä toimittaja joka pelkää että hänen sijaisuuttaan ei tulla jatkamaan mikäli (pää)toimittaja ei saa olettamaansa ”pakolaismyönteistä” näkökulmaa, tutkija joka ymmärtää ettei hän saa jatkossa tukia mikäli antaa selvityksen monikulttuurisuuden negatiivisista seurauksista, opettaja jota oppilaat kutsuvat rasistiksi mutta joka ei uskalla mennä rehtorin luo koska hän itse olisi silloin vaarassa saada syytteet siitä että hän levittää muukalaisvihamielistä kuvaa koulusta. Sosiaalipalvelun keskijohtaja pelkää hyökkäystä, sitä että kollegat ja esimiehet sulkevat hänet ryhmän ulkopuolelle sen jälkeen että hän on käyttänyt sanaa ”neekeri” siitä huolimatta että hän silloin lainasi jotakin mitä joku muu henkilö oli sanonut. Ja kollega joka kirjoittaa kriittisen kirjan monikulttuurisen Ruotsin kasvusta, muttei julkaise sitä omalla nimellään – hän (nainen) pelkää seurauksia. Äiti, joka kertoo valehtelevansa muille perheenjäsenilleen – hän ei uskalla kertoa siitä että hän äänesti SD:tä (Ruotsidemokraatit).
Nämä kaikki ihmiset ovat pyytäneet minulta vakuutusta siitä ettei heidän henkilöllisyytensä käy ilmi [tästä artikkelista]. He pelkäävät että heidän työnsä, heidän suhteensa ystäviinsä ja heidän sosiaalinen statuksensa turmeltuisi, menisi pilalle, jos he avoimesti seisoisivat mielipiteidensä takana, siitä huolimatta että he ovat minulle (toimittajan roolissa) vain kuvailleet sitä päivittäistä todellisuutta jonka he kokevat ja joka on ns. ”iholla”. Onko tämä sen kaltainen pelko joka tekee ihmisestä SD:n äänestäjän ja joka muuten äänestäisi toisin? Kun se kuva jota välitetään julkisessa tilassa ei ole yhteneväinen sen kanssa mitä itse koetaan omassa arkielämässä syntyy epäilystä, turhautuneisuutta ja tunnetta siitä että on tullut petetyksi, johdettu harhaan. Toimittajat ovat kauan vältelleet antamasta yleisölle monipuolista kuvaa turvapaikankäsittelystä. Monille kansalaisille on käynyt selväksi etteivät he ole saaneet ottaa osaa perustavanlaatuisista faktoista.
Olen vakuuttunut siitä että todelliset muukalaisvihamieliset virtaukset vähenisivät mikäli sekä poliittinen eliittimme että myös median eliitti uskaltaisivat puhua selkokielellä seuraavista asioista:
- Maahanmuuton/turvapaikan vastaanoton nettokulut ovat 43 ja 58 miljardin välillä (SEK) vuositasolla
- Lähes kellään heistä jotka hakevat turvapaikkaa tänä päivänä ei ole pätevää henkilöllisyystodistusta
- Puolella niistä turvapaikanhakijoista jotka saavat jäädä on vain lyhyt koulutus tai vähän työkokemusta
- Vain seitsemällä prosentilla niistä kaikista kaikista turvapaikanhakijoista jotka ovat saaneet pysyvän oleskeluluvan viimeisten 30 vuoden aikana on pakolaisstatus.
- Perheenyhdistämisistä johtuva maahanmuutto on moninkertaisesti suurempi kuin turvapaikanhakijoiden määrä.
- Ruotsissa on vuosien 1990 ja 2006 välillä lisääntynyt se määrä alueita, joissa vieraantuneisuuden määrä on niin suuri että vain puolet työikäisistä käyvät töissä, kolmesta (3) sataanviiteenkymmeneenkuuteen (156)
Koska tämä fakta (joka on saatavissa eri viranomaisten kotisivuilta tai heidän raporteistaan) osoittaa syvästi ongelmallista maahanmuuttoa ja mahdollisesti myös alamäkeen luisuvaa yhteiskuntaa, tarvitaan selityksiä niiltä seitsemältä hallituspuolueelta jotka aina ovat osoittaneet konsensusta turvapaikkapolitiikassa. Sen sijaan että tehtäisiin asiasta ongelma ja kuunneltaisiin sitä, mikä on suuri osa väestön todellisuutta on poliitiikan ja median eliitti itsepintaisesti pyrkinyt kasvattamaan kansalaisistaan ”oikean” arvopohjan omaavia henkilöitä. Että kaikki arvostelu liittyen monikulttuurisuuteen ja massiiviseen maahanmuuttoon suhteessa väkilukuun on sivuutettu maahanmuuttovihamielisyydellä on tuonut mukanaan sen, että olemme saaneet lähes totalitäärisen ilmaston, jossa yhä useampi pelkää ja mitä todenäköisimmin äänestää tyytymättömyyttään osoittaen.
Toimittajat jotka tänä päivänä näkevät itsensä ”oikean” ihanteen vartijoina ovat toimineet harvoin nähdyllä laumamentaliteetilla usean vuosikymmenen ajan. Valitettavasti pelkään että tämä itse valittu sananvapauden rajoitus on vahvasti vaikuttanut siihen että Ruotsi tulee tulevaisuudessa olemaan yhä repeytyneempi, pirstaleisempi ja köyhempi maa.
Gunnar Sandelin, sosionomi ja toimittaja
