30.1.2009 10:57
Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi halajavaksi on ilmoittautunut vasta yksi henkilö. Valkoinen nelikymppinen heteronainen. Muitakin vaihtoehtoja on jo väläytelty. Yksi heistä on Oras Tynkkynen, lähinnä ilmastoasioista innostunut tamperelainen, joka on myös yksi harvoista suomalaisista kansanedustajista, jolla on ollut selkärankaa tunnustautua julkisesti homoseksuaaliksi. Homous sinänsä ei ole politiikassa olennaista, mutta jos homoseksuaali poliitikko toimii homojenkin asialla, on komerossa lymyily typerää. Siksi nostan hattua Tynkkyselle.
Vihreät väittävät että on rohkeutta suvaita erilaisuutta. Väite on totta. Mutta rajansa kaikella. Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on typeryyttä, jolla ei ole rohkeuden kanssa mitään tekemistä. Mitä siis kannattaa suvaita, ja mitä ei? Vastaus on helppo: laittomuuksia ei pidä suvaita.
Ovatko vihreät homojen asialla? Juhlapuheissaan ovat. Homoille haetaan äänekkäästi adoptio-oikeutta, hedelmällisyyshoitoja ja juridista tasavertaisuutta esimerkiksi partnerin perinnön jaon suhteen. Hyvä niin. Mutta ovatko vihreät tekojensa kautta välillisesti myös homovihapuolue? Siltä näyttää.
Vielä 1990-luvun alussa Amsterdam oli iloinen ja aidosti suvaitsevainen kaupunki. Ilotytöt seisoivat reisi paljaana näyteikkunoissa, ruoho kärysi coffee-shopeissa ja homopojat kulkivat käsi kädessä pitkin katuja. Entäpä nyt? Yleensä luotettavat tahot kertovat, että kaupungin ilmapiiri on joiltain osin muuttunut niin ahdistavaksi, etteivät homot halua enää erottua katukuvassa omana ryhmänään. Miksi?
Maailman islamilaisissa maissa homoseksualismi on yhä vitsaus, heikkouden merkki ja syntiä. Esimerkiksi Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on sanonut, ettei hänen maassaan esiinny homoseksualismia lainkaan. Ahmadinejad totesi näin esitelmöidessään Columbian yliopistolla New Yorkissa syyskuussa 2007. Iranissa asuu 72 miljoonaa ihmistä, mutta ei ainuttakaan homoa? Myös Pohjois-Nigeriassa kokonaisen vuoden viettänyt entinen työtoverini kertoi, ettei siellä esiintynyt homoseksualismia laisinkaan. Kun ihmettelin asiaa, hän totesi ainoastaan, etteivät homot menesty siellä. Paikalliset olivat kertoneet tämän. Kyseinen työtoverini on muslimi.
Muslimin elämä on helppoa, sillä jokainen heistä tietää mikä on oikein, ja mikä väärin. Kaikki tarpeellinen on sanottu Koraanissa ja Koraani on totuus. Kun Pohjois-Afrikasta tulleet, tai Hollannissa syntyneet maahanmuuttajataustaiset ”nuorukaiset” oikaisevat kadulla vastaan tullutta homopariskuntaa, ei kyse ole heidän omasta mielestään rikoksesta. He ainoastaan toteuttavat Jumalansa sanaa. Koska julkinen homoilu loukkaa sekä muslimin vakaumusta että tunteita, on myös väkivaltainen teko normaali vastareaktio provokaatioon.
Euroopassa monikulttuurisuus on koodinimi Euroopan islamisoitumiselle. Monikulttuurisuus kuulostaa mukavalta sateenkaarifilosofialta, mutta käytännön tasolla se johtaa siihen, että vahvin kulttuuri alistaa heikommat alleen. Monikultturismi on tässä mielessä demokratian syöpä. Demokratia takaa vähemmistöille tasavertaisuuden siihen asti, kunnes monikultturismi heikentää sen ja parlamentarismi alistetaan islamin ja kadun laeille. Tämä on nähty jo Hollannissa ja pian se nähdään kaikkialla muuallakin. Viimeisessä Gay Pride –tapahtumassa Tukholmassa homopariskunta ryöstettiin ja puukotettiin ”nuorison” toimesta. Ruotsin poliisi on vahvistanut tapahtuneen ”viharikokseksi”. Tätä nimenomaista ”viharikosta” kutsuttaisiin rasistiseksi rikokseksi, jos ruotsalaistaustaiset homot olisivat hyökänneet kyseisen ”nuorison” kimppuun. Eurooppa on täynnä vastaavia esimerkkejä. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukaista vaikka kirjailija-journalisti-homomies Bruce Bawerin kirjoittama kirja While Europe Slept (Doubleday 2006). Jos Bawerin nimi kuulostaa tutulta, niin mainittakoon että samainen mies on kirjoittanut muun muassa lukuisia artikkeleita New York Timesiin, Washington Postiin ja Wall Street Journaliin.
Vihreät on Suomen johtava monikultturistinen puolue. Äänestämällä heitä saadaan Suomenkin kaduille samaa kansainvälistä säpinää kuin Amsterdamissa ja Tukholmassa. Siksi Anni Sinnemäki on enemmän puolueensa näköinen johtaja kuin Oras Tynkkynen. Ja siksi Anni myös voittaa. Jumala varjelkoon homoja suvaitsevaisilta.
