Pakolaislapsoset kesälomalla Irakissa

9.12.2008 09:51
Jouduin viime kesänä todistamaan omituista näytelmää. Erään suomalaisen kaupungin rahoittama monikulttuuriprojekti oli tuottanut tulosta, ja sitä ihmettelemään oli kutsuttu sankka joukko median edustajia. Tungosta riitti, sillä kuten jo pressitiedote kertoi, mukana projektin tekijöinä oli myös aitoja "maahanmuuttajanuoria".
Juhlapaikalla pörräsi Yleä, lehtien edustajia ja erilaisia kaupungin toimitsijoita kuin herhiläisiä. Projektiin osallistuneita nuoriakin näkyi, mutta yhtä lukuunottamatta kaikki heistä olivat ihan tavallisen tylsiä vaaleaihoisia suomalaisia. Projektin vetäjiin kuulunut henkilö kertoi minulle, että kaikki mukana olleet irakilaistaustaiset nuoret olivat ehtineet kiiruhtaa kesälomanviettoon kotimaahansa.
Mutta onneksi yksi heistä oli jostain syystä päättänyt jäädä. Kyseistä nuorukaista talutettiin siis valokuvattavaksi ja haastateltavaksi kuin pässiä narussa, jotta monikulttuuriteon "aitous" varmasti välittyisi. Ja välittyihän se.

Maahanmuuttokeskustelu paljasti median luokattomuuden

21.2.2009 11:05
Suomessa on todennäköisesti läntisen Euroopan huonoin media ja takuuvarmasti surkeimmat toimittajat. Jokainen oikeaa laatumediaa seurannut tietää, ettei ainuttakaan suomalaista lehteä tai radio- ja televisiokanavaa voi kehua laatujournalismista kuin ohikiitävinä hetkinä.
Ota käteesi suomalaisen journalismin lippulaiva ja katso sen etusivua. Missä muussa maassa niin sanotun laatulehden etusivu on peitetty joka päivä mainoksilla? Jos lehden ei tarvitse kilpailla laadukkailla ja mielenkiintoisilla uutisilla, niin millä sitten? Mainoshinnoilla ja todennäköisellä hyödyllä, jonka varaan mainostaja voi roponsa laskea.
Jos lehti ei toimi uutisten ja tutkivan journalismin ehdoilla, niin kenen ehdoilla se toimii? Mainostajien. Suomessa on niin onneton tilanne, että koko maassa on vain yksi päivittäin ilmestyvä valtakunnallinen sanomalehti. Ainoastaan terve kilpailu pitäisi toimituksen terässä ja valppaana. Mutta sellaista ei ole. Siksi Hesarin ei tarvitse edes yrittää. Se voi pimittää ja värittää totuutta ja jopa sopivilla sanankäänteillä myöntää sen, kuten nuorstalinistiksi kutsuttu toimittaja Saska Snellman Saarikoski teki Ylen taannoisessa Pressiklubi-ohjelmassa. Ja yhä vaan sama lehti kelpaa muuksikin kuin kalankääreeksi. Ei kelpaisi muualla.
Suurin osa suomalaisista sanomalehdistä pitää Hesaria esikuvanaan. Suurin osa suomalaisista toimittajista ei ole lukenut ainuttakaan numeroa oikeasti laadukasta sanomalehteä, kuten vaikkapa The New York Timesia tai Die Weltiä. Ensin mainittua ei edes löydä Suomessa mistään. Johtuisiko siitä, että lehtikioskit ja kirjakaupat ovat Hesaria ja Iltasanomia julkaisevan yhtiön omistuksessa?
Yleisradion nykyasema ja arvostus perustuu menneeseen maailmaan. Aikaan, kun se oli täydellisessä monopoliasemassa. Siksi esimerkiksi Leif Salménin kaltaisia stalinistitoimittajia siedettiin, kuunneltiin ja vaihtoehdon puutteessa myös uskottiin. Mutta ei enää. Internet on tehnyt tehtävänsä. Siksi meillä keskustellaan jo aiheista, joista yhdestä puusta veistetty suomalainen toimittajakunta ei haluaisi puhua. Kuten maahanmuutosta.
Olen lukenut Jussi Halla-ahon blogia melkein alusta asti, eli yli viiden vuoden ajan, ja myös lukenut hänen jokaisen blogikirjoituksensa. Niitä on nyt lähemmäs 250 kappaletta. Yhdestäkään en ole löytänyt rasismia. Niissä on rasismia vain sillä edellytyksellä, että totuus on rasismia. Voiko se olla niin?
Jussi Halla-ahon nimi ei sanonut keskivertotoimittajalle yhtikäs mitään ennen vuotta 2007. Vasta viime vuoden lopulla toimittajiksi kutsutut hiirimattoa kuluttavat linttakengät oppivat kirjoittamaan hänen nimensä oikein. Mutta vieläkään juuri kukaan heistä ei ole vaivautunut lukemaan ainuttakaan Halla-ahon tekstiä ajatuksen kanssa. Suomessa kun toimittajan ei tarvitse itse ottaa selvää, vaan hän kysyy toiselta toimittajalta, joka on kuullut edelliseltä ja niin edelleen. Suomalaisessa lehtitalossa jokainen aamu alkaa muiden julkaisemien lehtien lukemisella. Mikä tahansa suomeksi kirjoitettu tuuba voi päätyä seuraavan pääkirjoituksen aiheeksi. Suomalainen toimittaja lukee toisten toimittajien mielipiteitä ja uskoo ne liian usein ilman pienintäkään kritiikkiä ja mukisematta. Miksi? Koska suomalainen toimittaja kuvittelee olevansa kansaa fiksumpi ja jolla siksi on ”valistustehtävä”, eli oikeus valehdella, pimittää ja vääristää totuutta, kunhan tarkoitus on hyvä. Kuten monikulttuurin edistäminen.
Siksi suomalainen journalismi on mitä on, sisäsiittoista piirissä tumputtelua, ylimielistä huutelua ja kevyin perustein jeesustelua. Se on yksisilmäisyydessään jokaiselle oikean journalismin arvot tuntevalle hävettävää, ja myös suurin yksittäinen syy siihen, miksi meillä on yhä Astrid Thorsin kaltaisia tumpeloita ministereinä, kymmenien kilometrien rekkajonoja itärajalla ja turvapaikkakeskukset pullollaan noin 70 000 euroa/pää/vuosi maksavia onnenonkijoita, joista useammalla kuin yhdeksällä kymmenestä ei ollut ainuttakaan pätevää syytä ylittää Suomen raja.
Suomalainen toimittaja ei osaa laskea yhteen yksi plus yksi. Tähän asti häpeän on voinut välttää olemalla hiljaa, mutta ei enää. Maahanmuuttokeskustelu käydään nyt netissä, ja siellä puhutaan aiheesta enemmän totta kuin yhdessäkään päätoimittajan palkanneessa mediassa. Tämä on journalismin ja sananvapauden tila Suomessa armon vuonna 2009.
Maahanmuuttokeskustelu käydään täällä:
http://www.hommaforum.org/ 

Monikulttuurisessa Suomessa kaapataan jo vauvojakin

15.5.2009 10:54
Lisääntyneet raiskaukset ja ryöstöt ovat monikulttuurisen Suomen arkipäivää. Tummista miehistä koostunut porukka kaappasi lapsen vaunuissa keskellä kirkasta päivää. Tällaiseen ei vanhassa Suomessa ole totuttu. Astrid Thorsin ja Matti Vanhasen johtaman hallituksen unelma "aidosti" monikulttuurisesta Suomesta näyttää toteutuvan. Suomi on nyt aidosti osa turvatonta Eurooppaa.
Iltalehti tietää enemmän:
Vauva kaapattiin keskellä päivää Helsingissä
Isoäiti taisteli vastaan, kun kolme miestä vei vaunuissa nukkuvan pikku-Miisan.
- Anna minulle kaunis lapsi, anna minulle kaunis lapsi, tuntematon mies hokee ja yrittää riistää vaunut, joissa lapsenlapsi nukkuu.Tällaista isoäiti ei voinut kuvitella tapahtuvan, kun lähti viettämään keväistä päivää keskiviikkona tyttärensä ja lapsenlapsiensa kanssa Helsingin keskustaan.Hetkeä aiemmin 57-vuotias isoäiti oli odottamassa Aleksanterinkadulla tytärtään ja tämän 5-vuotiasta poikaa.Kolme siistinoloista, tummaa miestä käveli tuomiokirkon suunnasta ja pysähtyi vaunujen kohdalle. Mummon yllätykseksi noin kolmikymppiset miehet laskivat yhtäkkiä vaunujen kuomun alas ja ottivat valokuvan nukkuvasta Miisasta.Kaikki tapahtui hetkessä. Ennen kuin isoäiti ehti tajuta, mitä tapahtuu, miehet alkoivat työntää vaunuja vauhdilla kohti Mannerheimintietä.Parinkymmenen metrin kamppailun jälkeen miehet ilmeisesti huomasivat kadun toisella puolella olleet vartijat. Miehet pelästyivät ja lähtivät juoksemaan kohti Mannerheimintietä, ilman vaunuja ja Miisaa.
Tapausta tutkivan Helsingin poliisin mukaan kyseessä on yksittäistapaus.
Kaappaajien henkilöllisyydestä ei ollut vielä torstaina tietoa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200905159592444_uu.shtml 

Ikävä yksittäistapaus jota ei saa yleistää

16.6.2009 02:05
Aina silloin tällöin mediaan lipsahtaa uutinen josta on helppo päätellä että kulttuureissa saattaa olla ikäviäkin eroja. Suitsutettu monikulttuuri ei silloin olekaan rikkautta vaan jotain muuta.
Jos 40 suomalaistaustaista jalkapallonpelaajaa potkisi pallon sijasta toisiaan ja hakkaisi päälle kepeillä, kivillä ja kulmalipuilla olisi tapaus uusi ja ennenkuulumaton. Sanalla sanoen se olisi maan ykkösuutinen. Kun sama tapahtuu turvapaikanhakijoiden jalkapalloturnauksessa Oulussa, on uutinen piilotettu lehtien sisäsivuille ja tapaukseen löytyy syy SPR:n vastaanottohotellien ahtaista majoitustiloista. Ei ole lainkaan ihme että tunteet kuumenivat, ja jo kolmas peräkkäinen turvapaikanhakijoiden potkupalloturnaus päättyi joukkotappeluun.
Sitten on myös tapauksia, joita ei voi oikein selittää. Tässä esimerkki varsin ikävästä yksittäistapauksesta, jonka eräs Hommaforumin lukija oli skannannut Joensuussa ilmestyvästä Karjalainen-sanomalehdestä.
Monikulttuurisuus on rikkautta johon meillä ei ole varaa.
http://img44.imageshack.us/img44/1497/karjalainen13609.jpg

Karvas totuus monikulttuurista koputtaa jo Ruotsin ovella

8.10.2010 06:12 
Sosionomi ja toimittaja Gunnar Sandelin kirjoittaa Svenska Dagbladetissa, että Ruotsissa maahanmuuton ja turvapaikkapolitiikan nettokulut ovat vuositasolla jossain 43 ja 58 miljardin Ruotsin kruunun välillä. Koska Suomen valtamedia kieltäytyy kertomasta Ruotsin epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta ja sen seurauksista, laitan tähän nimimerkki Leijona -78:n tekemän käännöksen kyseisestä ruotsinkielisestä jutusta. Alunperin käännös on julkaistu Hommaforumilla. Kiitos Leijona -78!
MAAHANMUUTTO. Vaiennettu vuoropuhelu on luonut tavallisten ihmisten kesken tunteen siitä että heitä on johdettu harhaan. Poliitiikan ja median eliitin tahto luoda ”oikea” arvopohja on aiheuttanut sen että kansa äänestää osoittaen tyytymättömyyttään, kirjoittaa Gunnar Sandelin, sosiologi ja toimittaja.

Vaiennettu vuoropuhelu luo pohjan SD:n menestykselle

Kun olin lukiossa (kansakoulussa) 60-luvun lopulla sanoi yksi kaukonäköisimmistä opettajistani että se asia joka perustaltaan ilmaisee sitä mikä yhteiskunnassa on hyvää on kansalaisten vapaus pelosta. Se että voisi avoimesti ilmaista mielipiteitään sekä yksityisessä että julkisessa tilassa tulisi olla jokaisen demokratian kulmakivi. Ruotsi oli silloin sangen homogeeninen maa jossa Sosiaalidemokraatit olivat pitäneet valtaa ennätyksellisen pitkän ajan; maa, jossa puolue jolla olisi samanlainen profiili kuten Ruotsidemokraateilla tänään ja sillä profiililla pääsisi hallitukseen ei ollut olemassa.

Opettajan sanat kuvastivat sellaista yhteiskuntaa jota hiljalleen on murrettu alas ja jonka minä koen menetetyksi. Viimeisten neljän vuoden aikana olen ollut kiinnostunut turvapaikka-asioista ja maahanmuutosta sekä sen seurauksista. Olen muun muassa vieraillut päätöksentekijöiden sekä aktivistien kanssa useilla pakolaisleireillä, mutta harvoin olen tavannut niin monta ihmistä jotka pelkäävät puhua avoimesti mielipiteistään kuin täällä kotona. Ihmiset tulevat hiljaisiksi silloin kun pitäisi kritisoida seurauksia Ruotsin monella tavalla karille menneestä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta.

Esimerkkinä toimittaja joka pelkää että hänen sijaisuuttaan ei tulla jatkamaan mikäli (pää)toimittaja ei saa olettamaansa ”pakolaismyönteistä” näkökulmaa, tutkija joka ymmärtää ettei hän saa jatkossa tukia mikäli antaa selvityksen monikulttuurisuuden negatiivisista seurauksista, opettaja jota oppilaat kutsuvat rasistiksi mutta joka ei uskalla mennä rehtorin luo koska hän itse olisi silloin vaarassa saada syytteet siitä että hän levittää muukalaisvihamielistä kuvaa koulusta. Sosiaalipalvelun keskijohtaja pelkää hyökkäystä, sitä että kollegat ja esimiehet sulkevat hänet ryhmän ulkopuolelle sen jälkeen että hän on käyttänyt sanaa ”neekeri” siitä huolimatta että hän silloin lainasi jotakin mitä joku muu henkilö oli sanonut. Ja kollega joka kirjoittaa kriittisen kirjan monikulttuurisen Ruotsin kasvusta, muttei julkaise sitä omalla nimellään – hän (nainen) pelkää seurauksia. Äiti, joka kertoo valehtelevansa muille perheenjäsenilleen – hän ei uskalla kertoa siitä että hän äänesti SD:tä (Ruotsidemokraatit).

Nämä kaikki ihmiset ovat pyytäneet minulta vakuutusta siitä ettei heidän henkilöllisyytensä käy ilmi [tästä artikkelista]. He pelkäävät että heidän työnsä, heidän suhteensa ystäviinsä ja heidän sosiaalinen statuksensa turmeltuisi, menisi pilalle, jos he avoimesti seisoisivat mielipiteidensä takana, siitä huolimatta että he ovat minulle (toimittajan roolissa) vain kuvailleet sitä päivittäistä todellisuutta jonka he kokevat ja joka on ns. ”iholla”. Onko tämä sen kaltainen pelko joka tekee ihmisestä SD:n äänestäjän ja joka muuten äänestäisi toisin? Kun se kuva jota välitetään julkisessa tilassa ei ole yhteneväinen sen kanssa mitä itse koetaan omassa arkielämässä syntyy epäilystä, turhautuneisuutta ja tunnetta siitä että on tullut petetyksi, johdettu harhaan. Toimittajat ovat kauan vältelleet antamasta yleisölle monipuolista kuvaa turvapaikankäsittelystä. Monille kansalaisille on käynyt selväksi etteivät he ole saaneet ottaa osaa perustavanlaatuisista faktoista.

Olen vakuuttunut siitä että todelliset muukalaisvihamieliset virtaukset vähenisivät mikäli sekä poliittinen eliittimme että myös median eliitti uskaltaisivat puhua selkokielellä seuraavista asioista:

- Maahanmuuton/turvapaikan vastaanoton nettokulut ovat 43 ja 58 miljardin välillä (SEK) vuositasolla
- Lähes kellään heistä jotka hakevat turvapaikkaa tänä päivänä ei ole pätevää henkilöllisyystodistusta
- Puolella niistä turvapaikanhakijoista jotka saavat jäädä on vain lyhyt koulutus tai vähän työkokemusta
- Vain seitsemällä prosentilla niistä kaikista kaikista turvapaikanhakijoista jotka ovat saaneet pysyvän oleskeluluvan viimeisten 30 vuoden aikana on pakolaisstatus.
- Perheenyhdistämisistä johtuva maahanmuutto on moninkertaisesti suurempi kuin turvapaikanhakijoiden määrä.
- Ruotsissa on vuosien 1990 ja 2006 välillä lisääntynyt se määrä alueita, joissa vieraantuneisuuden määrä on niin suuri että vain puolet työikäisistä käyvät töissä, kolmesta (3) sataanviiteenkymmeneenkuuteen (156)

Koska tämä fakta (joka on saatavissa eri viranomaisten kotisivuilta tai heidän raporteistaan) osoittaa syvästi ongelmallista maahanmuuttoa ja mahdollisesti myös alamäkeen luisuvaa yhteiskuntaa, tarvitaan selityksiä niiltä seitsemältä hallituspuolueelta jotka aina ovat osoittaneet konsensusta turvapaikkapolitiikassa. Sen sijaan että tehtäisiin asiasta ongelma ja kuunneltaisiin sitä, mikä on suuri osa väestön todellisuutta on poliitiikan ja median eliitti itsepintaisesti pyrkinyt kasvattamaan kansalaisistaan ”oikean” arvopohjan omaavia henkilöitä. Että kaikki arvostelu liittyen monikulttuurisuuteen ja massiiviseen maahanmuuttoon suhteessa väkilukuun on sivuutettu maahanmuuttovihamielisyydellä on tuonut mukanaan sen, että olemme saaneet lähes totalitäärisen ilmaston, jossa yhä useampi pelkää ja mitä todenäköisimmin äänestää tyytymättömyyttään osoittaen.

Toimittajat jotka tänä päivänä näkevät itsensä ”oikean” ihanteen vartijoina ovat toimineet harvoin nähdyllä laumamentaliteetilla usean vuosikymmenen ajan. Valitettavasti pelkään että tämä itse  valittu sananvapauden rajoitus on vahvasti vaikuttanut siihen että Ruotsi tulee tulevaisuudessa olemaan yhä repeytyneempi, pirstaleisempi ja köyhempi maa.

Gunnar Sandelin, sosionomi ja toimittaja