A Coward Dies a Thousand Deaths, a Brave Man Dies But Once. - Medgar Evers

Oheiset kirjoitukset käsittelevät enimmäkseen monikulttuuria, maahanmuuttoa ja islamia - usein mediakriittisesti. Kyseessä on kokoelma verkkolehti Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelussa aiemmin julkaistuista blogikirjoituksista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulu. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. lokakuuta 2011

Milloin marssitaan Sudanin rauhan puolesta?

10.1.2009 12:23 
Sudan on Afrikan märkivä avohaava. Se ei kuitenkaan kiinnosta mediaa tai vasemmistolaisia kansalaisjärjestöjä. Muutamassa vuodessa Darfurin kansanmurhassa on tapettu puolisen miljoonaa, ja yli kaksi miljoonaa alkuperäisväestöön kuuluvaa animistia ja kristittyä on ajettu kodeistaan. Tänäkin päivänä läntisen Sudanin alueella tapetaan melkoisella varmuudella moninkertainen määrä siviilejä Gazaan verrattuna. Darfurissa väärää uskontoa tunnustavat siviilit ovat modernisti aseistetun Sudanin hallituksen sotaväen tuhoiskujen pääkohde.
Miksi Sudan ei kiinnosta? Miksi Darfurissa ei hengaile surusilmäisiä hippityttöjä kameroineen keräämässä aineksia graduunsa ja raportoimassa hallituksen väärinkäytöksistä? Miksi Darfur huutaa kuuroille korville? Miksi sen huuto kuullaan vain USAssa, ja sielläkin YK:n sordiinon läpi? Miksi?
Koska Kiina aseistaa kansanmurhan tilannutta Sudanin islamistihallitusta. Kiina poraa öljyä Sudanin alueelta, ja vastalahjaksi aseistaa maan hallitusta ja sen tukemia janjaweed-joukkoja moderneilla aseilla: helikopterista on turvallista tulittaa aavikolla sijaitsevaa pakolaisleiriä. Kiinalla ei ole minkäänlaisia moraalisia ongelmia tukea despootteja, diktaattoreja tai islamisteja, kunhan arvokasta raaka-ainetta tulee paluupostissa. Ja koska Kiina on nopeimmin kasvava markkina-alue maailmassa, pitää itsensä mielellään arvojohtajana näkevä Tarja Halonenkin suunsa supussa. Halos-Tarja ei halua ryssiä Suomen kännykkäkauppaa Kiinaan.
Joitakin vuosia sitten Tarjan entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja piipahti veronmaksajien kustantamalla yksityiskoneella Sudanissa, mutta raportit vallanpitäjien kanssa vietetyn juttutuokion hedelmistä taisivat unohtua ulkoministeriön mappeihin. Ainakaan minä en kuullut, että Erkki olisi vaatinut välitöntä tulitaukoa, tai Darfurin väestön kansanmurhan lopettamista. Rintapielessään peace-renikkaa kantava Eki ei tietääkseni myöskään ehdottanut islamilaisen orjakaupan tukahduttamista tai Darfurin naisten järjestelmällisten joukkoraiskausten lopettamista. Ehkä Erkki ajatteli kuten muutkin EU-johtajat, että jos loukkaan nyt isäntiäni, he käskevät uskonveljiensä polttaa Ranskassa 15 000 autoa, tappaa Tanskassa kaikki ne israelin kansalaiset jotka uskaltavat avata suunsa ruokakaupassa tai - pahimmassa tapauksessa - räjäyttää pommin Helsingin metrossa. Eihän sitä tiedä mitä näiden Euroopassa asuvat kaverit saarnaavat wahhabilaisella saudirahalla bygatuissa moskeijoissaan. Niitä kun on jo Pasilassa, Oulussa ja niin edelleen. Parasta vaan kehua tätä teetä ja näitä erikoisia minttukeksejä.
Valveutuneet hippitytöt eivät parveile Darfurissa halaamassa alkuperäisväestöä, koska hallituksen tukemille joukoille kiinni jäädessään heidät raiskattaisiin ja tapettaisiin, tai raiskattaisiin ja myytäisiin sitten orjiksi, kuten muutkin kiinni jääneet animistit ja kristityt. Sudanissa voi yhä ostaa orjan torilta, vaikka sateenvarjotelineeksi eteiseen, jos siltä tuntuu.
Lehdistö Suomessa vaikenee osin samasta syystä kuin Tarja, Erkki ja tiedostavat hippitytötkin. Osin myös siksi, että Suomessa journalismi on yhä lapsenkengissä. Se on ymmärrettävää. Tutkivan journalismin historia on lyhyt tai sitä ei ole. On vain hutkivaa. Siksi on helpompaa märehtiä tutulla kaavalla vaikkapa Israelin ja USA:n pahuutta, koska toisin kuin muslimit ja Kiina, kyseiset demokraattiset sivistysvaltiot sietävät kritiikkiä, toisinajattelua, sananvapautta ja tutkivaa journalismia.
Milloin marssitaan Sudanin rauhan puolesta? Minäkin lähden mukaan siihen tempaukseen, vaikka niitä jasserhuivitettuja hippityttöjä ei täkyinä juuri näkyisikään. Toisin kuin Suomen tiedostava eliitti, en jaksa uskoa että yhden gazalaisen siviilin elämä on sata kertaa arvokkaampi kuin darfurilaisen animistin henkiriepu.

Ikävä yksittäistapaus jota ei saa yleistää

16.6.2009 02:05
Aina silloin tällöin mediaan lipsahtaa uutinen josta on helppo päätellä että kulttuureissa saattaa olla ikäviäkin eroja. Suitsutettu monikulttuuri ei silloin olekaan rikkautta vaan jotain muuta.
Jos 40 suomalaistaustaista jalkapallonpelaajaa potkisi pallon sijasta toisiaan ja hakkaisi päälle kepeillä, kivillä ja kulmalipuilla olisi tapaus uusi ja ennenkuulumaton. Sanalla sanoen se olisi maan ykkösuutinen. Kun sama tapahtuu turvapaikanhakijoiden jalkapalloturnauksessa Oulussa, on uutinen piilotettu lehtien sisäsivuille ja tapaukseen löytyy syy SPR:n vastaanottohotellien ahtaista majoitustiloista. Ei ole lainkaan ihme että tunteet kuumenivat, ja jo kolmas peräkkäinen turvapaikanhakijoiden potkupalloturnaus päättyi joukkotappeluun.
Sitten on myös tapauksia, joita ei voi oikein selittää. Tässä esimerkki varsin ikävästä yksittäistapauksesta, jonka eräs Hommaforumin lukija oli skannannut Joensuussa ilmestyvästä Karjalainen-sanomalehdestä.
Monikulttuurisuus on rikkautta johon meillä ei ole varaa.
http://img44.imageshack.us/img44/1497/karjalainen13609.jpg

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Joko Oulun joukkoraiskaajat kotoutuivat?

13.2.2009 12:01
Oululla on kyseenalainen kunnia toimia pohjoisen johtavana joukkoraiskauskaupunkina. Nykyään ihanan kansainvälisen, noin 130 000 asukkaan kaupungissa ensikosketus mainittuun eksoottiseen rikostyyppiin saattoi olla kesäkuussa 2005. Asiasta ei tosin ole varmuutta.
Kalevan mukaan "30-vuotias oululaisnainen huomasi ravintolaillan päätteeksi olevansa vieraassa asunnossa, jossa hänet raiskattiin useaan kertaan. Oulun käräjäoikeuden mielestä teko oli erityisen julma ja nöyryyttävä. Teon yhteydessä käytettiin saksia".
Lehtitietojen mukaan Michael Andrew Lofo ja Gak Willyang Mogdam saivat törkeästä raiskauksesta ja varkaudesta neljän vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen. Muawia Abuzaid Tutu Atiya tuomittiin kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä raiskauksesta ja kätkemisrikoksesta. Oulun käräjäoikeus velvoitti kolmikon maksamaan yhteisvastuullisesti oululaisnaiselle vahingonkorvauksia muun muassa kivusta ja särystä yhteensä 18 750 euroa. Tuollaisia kipurahoja ei Suomessa makseta pintahaavoista ja verinaarmuista.
Viime aikoina on puhuttu paljon ja kauniisti kansainvälisten vieraittemme kotoutumisesta. Huolettaakin nyt, ovatko mainitut Muawia Abuzaid, Michael Andrew ja Gak Willyang jo löytäneet töitä kylmästä ja sulkeutuneesta maastamme? Se olisi välttämätöntä, koska me muistamme hyvin Hesarin taannoisen pääuutisen, joka todisti väkevin sanakääntein, että jokaisesta maahanmuuttajasta kertyy Suomelle 300 000 euron säästöt.
Tuon ikävän yksittäistapauksen jälkeen Oulussa sattui lyhyen ajan sisällä kolme puistoraiskausta aivan keskustan tuntumassa. Yhteistä niille on kaksi seikkaa: Tekijät olivat todennäköisesti maahanmuuttajia ja kaikki he ovat yhä vapaalla jalalla. Siis työmarkkinoilla.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä 3.3.2007 klo 01.20 - 02.00 raiskattiin 17-vuotias oululaistyttö aivan kaupungin keskustan tuntumassa, Heinätorin puistossa. Puisto sijaitsee noin puoli kilometriä kuuluisalta Oulun kävelykadulta, Rotuaarilta etelän suuntaan.
Neljän miehen seurue pysäytti rannan suunnasta kävelleen teinin ja kävi tähän käsiksi. Yksi miehistä raiskasi tytön ja muut kolme pitivät häntä kiinni.
Itse raiskaajasta oli hyvät tuntomerkit:
-raiskaaja on noin 175 cm pitkä
-normaalivartaloinen
-hänellä on teräväpiirteinen nenä
-silmän lähellä isokokoinen luomi
-tummat hiukset olivat lyhyet
-kasvoilla oli parransänki
-raiskaajan kaulalla oli hopeinen kaulakoru.
Muut ryhmän jäsenet olivat
-noin 25-30 -vuotiaita
-heillä oli yllään tummat vaatteet
-keskenään raiskaajat puhuivat jotain muuta kieltä kuin suomea
-ulkonäöltään ryhmä oli jotenkin "välimerellinen".
Poliisi julkaisi raiskaajasta tuntomerkkien perusteella piirretyn kuvankin, jossa silmiinpistävää oli ihonväri. Niin kuulaan valkoista ihoa ei ole edes Jussi Halla-aholla.
Heinätorin raiskaus oli Oulussa lyhyen ajan sisällä kolmas Oulun keskustan tuntumassa tehty puistoraiskaus. Ensimmäinen raiskaus tapahtui 16. joulukuuta 2006 Otto Karhin puistossa. Kyseessä oli niin ikään neljän tummaihoisen miehen suorittama joukkoraiskaus. Uhri oli ohikulkenut parikymppinen nainen, jolta lyötiin taju kankaalle ennen akteja.
Seuraava raiskaus tehtiin 13. tammikuuta 2007 Ainolan puistossa. Tässä tapauksessa paikallislehti Kaleva uskalsi mainita useiden päivien ajan ainoastaan epäillyn vaatteiden värin, mutta ei ihonväriä. Moni uskoikin pitkään, että asialla oli Jussi, Mikko tai Seppo. Ei ollut. Nainen oikaisi puiston poikki. Mies odotti uhriaan kapealla kevyen liikenteen sillalla. Veitsellä parikymppisen naisen sukupuoliyhteyteen pakottanut nuorimies oli ihonväriltään musta ja puhui huonoa suomea. Ja meni menojaan. Jos Kaleva olisi julkaissut heti kaikki tuntomerkit, olisi mies saatu ehkä kiinni. Mutta haluttiinko sitä?
Kalevassa painavin huoli tuntui olevan kaupungin kansainväliselle ilmapiirille aiheutunut imagotappio. Erityisesti pelättiin monikulttuurisen harmonian särkymistä ja rasismin ruman pään nousua. Virkamiehiä ja toimittajia tuntuu huolettavan enemmän, ovatko kansainväliset vieraamme työllistyneet tai kohdanneet ennakkoluuloja työmarkkinoilla. Se onkin aiheellinen huoli, kun turvapaikkakeskukset pullistelevat uusista tulokkaista eikä loppua näy. Ei siis ihme, etteivät monet naiset uskalla vieläkään kulkea Oulun puistoissa iltaisin. Mutta se ei ole ilmeisesti imagotappio. Ehkä tulevaisuudessa puistot ja ravintolat pitää sulkea kokonaan, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan.
Monikulttuurisuus on laatusana joka tarkoittaa rikkautta. Muistakaamme se. Välttäkäämme pimeitä paikkoja ja nauttikaamme kansainvälisyyden ihanan mausteisista tuoksuista.

Oululainen imaami löytää terrori-iskusta ilonaiheen

17.9.2011 08:23 
"Olen moderni työssäkäyvä mies", julistaa Pohjois-Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Abdul Mannan sanomalehti Kalevan haastattelussa. Kalevan viimeisin artikkeli Ouluun rantautuneesta islamista on tuttuun tapaan myötäsukainen ja kritiikitön. Todellisuudessa Mannan on fundamentalisti.
Esimerkiksi oululaisen 65 Degrees North -lehden kolmen vuoden takainen englanninkielinen juttu Friday Prayers at Oulu’s Mosque tietää Mannanista ja hänen seurakunnastaan paremmin. Toimittaja Edward Dutton ei maalaa Mannanista tai muiden maahanmuuttajien mukanaan tuomasta islamista omaa kaunokuvaansa, vaan antaa imaamin itsensä ja hänen seurakuntansa puhua omalla äänellään. Dutton vierailee Oulun moskeijassa, kuuntelee sen muslimijohtajan saarnan ja haastattelee lopuksi oululaisia muslimeja.
Käännän muutaman avainkohdan Duttonin ansiokkaasta jutusta tähän suomeksi:
Abdul uskoo Koraanin sanan olevan kirjaimellisesti totta ja väittää, että se on "tiedettä" ja ettei sitä siksi tarvitse päivittää vastaamaan nykyajan maailman käsityksiä. "Se on jo päivitetty". Koraani on kiistämätön totuus ja (saarnassaan seurakunnalleen) Abdul saarnasi, että mikäli seuraat Allahia hänen profeettansa Muhammedin esimerkin mukaisesti, kuten se on Koraaniin ja Sunniin kirjoitettu, olet "todellinen muslimi" ja pääset tuomiopäivänä Paratiisiin. Jos et ole (todellinen muslimi), joudut Helvettiin, joskin asia riippuu lopulta Allahista, sillä vain hän voi tietää kuka on "todellinen muslimi" ja kuka ei ole. Tämä oli hänen saarnansa perusviesti.
Somalialainen 30-vuotias biolalan opiskelija, joka on ollut Suomessa vuodesta 1992, väittää että "länsimaat ovat julistaneet sodan islamille. (Lännen) median propagandassa väitetään, että on olemassa "maltillisia muslimeita" ja "äärimuslimeita". Hän painotti, että he (Mannanin seurakunta) olivat "maltillisia muslimeita", kun taas he, jotka Länsi näkee "maltillisina", ovat oikeammin länsimaistuneita ja siksi "muita kuin oikeita muslimeja" (...) Monet yhtyivät lausuntoon, että Muhammed-pilakuvat olivat "tahallinen provokaatio", jollaiseen ryhtyminen pitäisi olla "rikos".
(Imaami Abdul Mannanin) kanta syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin on hyvin myönteinen. "Välitän tässä kiitokseni herra Bushille hänen propagandastaan", Abdul nauraa. "Ihmiset ovat olleet enemmän kiinnostuneita. Aiemmin oli helppoa löytää Koraani kirjastosta, mutta nyt se on mahdotonta, koska ihmiset ovat niin kiinnostuneita!"
Hän (Abdul Mannan) korostaa, että Koraanin sana "on Jumalalta", ja siksi Koraanin islamilaisiin lakeihin perustuva tapa on ainoa hyväksyttävä tapa johtaa maata. "Todellinen islam on ainoa tie", hän sanoo. Tähän sisältyy "todellisen islamin" levittämistä ja sharia-lain käyttöön ottamista "muslimimaissa". (...) "Varkaiden käsien leikkaaminen irti on osa sharia-lakia. Sharia on suoraan Jumalalta ja minusta Jumala tietää millainen laki on ihmisille paras laki." Hän (Abdul Mannan) kertoi myös, että Saudi-Arabiassa, jossa jyrkkä wahabistinen Islam sharioineen on käytössä, on "matalat rikostilastot siksi, että ihmiset pelkäävät sekä Jumalaa että lakia".
Hän (Abdul Mannan) piti Suomea erilaisena kuin kotimaataan (Bangladesh), koska hänen maassaan ollaan enemmän perhekeskeisiä ja uskonnollisempia.
(Tässä klikissä aiempi bloggaukseni bangladeshiläisestä shariasta ja sukurakkaudesta)
Hän väittää, ettei islam syrji naisia lainkaan, koska (islamilaisilla naisillakin) on kunniansa ja arvovaltaa. Hän ei ymmärtänyt kohua hijabin (islamilaisen kaavun) käytöstä Hollannin kaltaisissa maissa, "koska siinä ei ole mitään uutta - peittäväthän länsimaiset nunnatkin itsensä".
Islaminopettaja Abdul Mannan keräsi SDP:n ehdokkaana viime kuntavaaleissa (v. 2008) Oulussa 76 ääntä. Häntä ei valittu valtuustoon.
Saamieni tietojen mukaan Pohjois-Suomen islamilainen yhdyskunta ja sen Oulun moskeija on saanut ainakin perustamiseensa suoraa rahallista tukea Saudi-Arabialaisilta "lähetystyöjärjestöiltä". 
Samaisen Edward Duttonin Siirtolaisuusinstituutille laatima raportti yhdistää imaami Abdul Mannanin radikaaliin islamiin (pdf, s. 29). Ennen Ouluun muuttamistaan Mannan vaikutti etenkin Lontoossa aktiivisessa Islamic Forum of Europe -järjestössä. Kyseinen radikaalijärjestö on saanut voimakkaasti vaikutteita muun muassa modernin islamilaisen terrorismin syntyyn vaikuttaneilta uskonoppineilta ja lännenvihaajilta Sayed Qutbilta ja Abul Ala Mawdudilta.  
Oulun moskeijan kansainvälinen nimi on Yusuf Al-naghi Mosque. Toimittajana minulla heräsi kiinnostus kuka on tuo mystinen Yusuf, joka on saanut oman nimikkomoskeijan kaukaisesta Oulusta. Löysin saudiarabialaisen Mohammed Yousuf Al-Naghi -nimisen (nimen kirjoitusasu vaihtelee hieman sivustosta riippuen) äveriään liikemiehen ja autokauppiaan, joka useilla amerikkalaisilla uutis- ja nettisivustoilla mainitaan yhtenä epäiltynä Irakin al-Qaidan toiminnan rahoittajana. Sama mies? Koska en saa palkkaa tästä, jätän tarkemman googlaamisen Supolle.
Joka tapauksessa imaami Abdul Mannan on epäilemättä aito ja oikea muslimi. Hänellä on pyhä tehtävä. Ainakaan hänen seurakuntansa ei kasvata Suomen tataarien kaltaisia uskonnollisesti velttoja ja länsimaistuneita tapamuslimeja. Nähtäväksi jää kuinka suuri rikkaus ja voimavara Oulun moskeija kotikaupungilleen tulee olemaan.
Allah Akbar!