Miksi laadutonta maahanmuuttoa halutaan lisätä?

13.1.2009 13:50
Laaduton maahanmuutto on hyvä termi, kun puhutaan humanitaarisen maahanmuuton porsaanreikiä hyväkseen käyttävästä siirtolaisuudesta, joka ei minkään ennusteen tai eurooppalaisen tutkimustiedon valossa tule kotoutumaan, eli hyödyttämään vastaanottajamaataan.
Laaduton maahanmuutto huonontaa vastaanottajamaan huoltosuhdetta, lisää työttömyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia, ja lopulta tuhoaa yhteiskuntarauhan. Tästä on esimerkkejä kaikista niistä Euroopan maista, joihin laaduton maahanmuutto on lyhytnäköisesti toivotettu tervetulleeksi.
Miksi laadutonta maahanmuuttoa halutaan lisätä? Kukaan ei vastusta aidosti työperäistä maahanmuuttoa. Juuri kukaan ei halua sulkea rajoja oikeilta pakolaisilta, vaikka heistä kuluja kieltämättä aiheutuukin. Maahanmuuttokritiikin ydin on laaduttoman maahanmuuton vastustamisessa. Suomea ei haluta tuhota samoilla virheillä kuin Ruotsia, eli sosiaaliturismilla, yhteiskuntaa hyödyttämättömien onnenonkijoiden massainvaasiolla ja EU-maita kiertelevillä turvapaikkashoppailijoilla.
Vaikka Suomi on toistaiseksi paljolti säästynyt  samalta kehitykseltä, on arvioitu että eriasteisen sosiaaliturismin ylläpitäminen maksaa Suomessa jo nyt ainakin 100 000 000 verran euroja vuosittain veronmaksajille. Se on iso summa, kun yhteistä rahaa ei muutenkaan riitä tarpeeksi esimerkiksi vanhustenhoitoon ja pelastuslaitoksille.
Laadutonta maahanmuuttoa silti kannatetaan lähes kaikissa puolueissa. Miksi?
Vuonna 2006 kuolleen italialaisen journalisti-kirjailija Oriana Fallacin mukaan islamilaisista maista tulevaa maahanmuuttoa tukee Euroopassa etenkin vasemmisto. Siis vihreät ja perinteinen punalippuvasemmisto. Syyksi hän näki sen, että kun perinteisesti työväenpuolueita äänestäneen työväestön määrä on kehityksen myötä romahtanut, on vasemmisto halunnnut haalia uutta äänestäjäkuntaa ulkomailta, säilyttääkseen vaa'ankieliasemansa - hinnalla millä hyvänsä. Tämä lyhytnäköinen toiminta on auttanut hetken, mutta yhteiskuntarauhan murenemisen myötä "muukalaisvastainen" laitaoikeisto on lisännyt kannatustaan. Vasemmistoa omiin housuihin virtsaaminen on lämmittänyt vain hetken.
Toinen laaduttoman maahanmuuton tervetulleeksi toivottava ryhmä on monikultturistit, jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat nähdä erivärisiä ja vieraita uskontokuntia edustavia ihmisiä katukuvassa. Heille monikulttuurisuus on fetissi ja automaattinen synonyymi rikkaudelle. He uskovat, että kaikki tulijat kyllä kotoutuvat, kunhan vaan tarpeeksi toivotaan ja paapotaan. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja ne vihreät, jotka eivät ole muuttuneet vielä niin kyynisiksi, että tunnustaisivat kuuluvansa ensinmainittuun porukkaan.
Kolmas ja pelottavin ryhmä on EU-kiihkoilijat, jotka ajavat liittovaltio-utopiaansa, eli Lissabonin sopimusta kuin käärmettä piippuun. Kun yksittäisissä maissa EU:n liittovaltiokehityksen vastustus käy liian kovaksi, ei auta muu kuin vaihtaa osa maan asukkaista. Kun pakkaa sekoitetaan tarpeeksi, on melkein kaikilla pian yhtä paha olla ja mikä tahansa puppu menee läpi: EUn liittovaltiokin - viimeisenä oljenkortena.
Sitäpaitsi ammattiliitot on helppo pistää seinää vasten, kun maasta löytyy aina tarpeen mukaan kouluttamaton vierastyövoimareservi, jolla ei riitä solidaarisuutta kantaväestölle ja joka ei liittojen sopimuksiin sitoudu. Tämä porukka elää huonot ajat sosiaaliavustuksilla ja hyvät vuodet kasvattaa harvalukuisen eliitin osakesalkkujen painoa polkemalla palkat alas niillä aloilla, joilla kuka tahansa pystyy hoitamaan hommat. Tätä pysyvää halpatyövoimaa Suomeen haluavaan porukkaan kuuluvat muun muassa kokoomuksen eurokiimaiset, rkp:n miljonäärit ja demareitten porvarisiipi.
Mikäs siinä, kun ökyporvarin ei itse tarvitse katsella gettoutuneita kerrostaloalueita ja palavia roskasäiliöitä oman kotinsa ikkunoista.
Kaikille edellämainituille ryhmille yhteistä on halu väittää, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus on luonnonvoiman kaltainen asia, johon ei voi vaikuttaa, ja jonka laatua ei voi tarkkailla. Se on ihanaa, väistämätöntä ja välttämätöntä. Ja media komppaa kuin tahdoton apina.

Mediakoulutusta persuille (lyhyt oppimäärä)

15.5.2011 01:27

Poliittinen eliitti on vihjailut persujen tarvitsevan mediakoulutusta. Olen samaa mieltä. Jonkun pitäisi kertoa persujen kansanedustajille esimerkiksi se, että huonosti toimitettujen lehtien asennevammaisille toimittajille ei ole mikään pakko antaa haastatteluja.

Huono julkisuus on aina huonoa julkisuutta ja sitä tullaan käyttämään vielä vuosienkin jälkeen kohdettaan vastaan.

Jonkun pitäisi muistuttaa, että kun Hesarista, Aamulehdestä, Iltasanomista, Iltalehdestä tai Ylestä soitetaan, niin kyseessä ei ole toimittajan aito kiinnostus kansanedustajan ajamiin asioihin, vaan toimituksen juoni persujen päänmenoksi.

Häväistysjuttuja kasataan toimituksessa useiden päivien ajan. Jutun viimeiseksi silaukseksi ja ”todisteeksi journalismista” tarvitaan yleensä autenttinen perussuomalaisen kansanedustajan lausunto. Se mitä edustaja vastaa on toimittajalle yhdentekevää. Toimituksessa on jo etukäteen pohdittu eri vastausvaihtoehtoja, eli mietitty sitä, miten vastaus käännetään näyttämään perussuomalaisten tappiolta.

Ainoa oikea vastaus onkin kertoa toimittajalle, ”ettei valitettavasti ole juuri nyt aikaa tällaiseen”. ”Älä soita minulle, minä soittelen aikanaan sinulle - heippa!”, on hyvä lopetus. Kannattaa odottaa varalta pari sekuntia ennen kuin katkaisee puhelun. Ja tarvittaessa toistaa edellä mainittu, jos nikottelua vielä kuuluu langan toisesta päästä.

Lausunnosta tai haastattelusta päättäväisesti kieltäytyminen romahduttaa journalistien valepuvuissa kulkevien politrukkien pystyttämän lokakorttitalon kerralla - ja tuntuukin varmasti hyvältä. Vallan jahtikoiria ei kannata sääliä. Niille pitää antaa remmiä aina kun mahdollista ja näyttää koko ajan kopin paikkaa. Muuten ne purevat, nuo vesikauhuiset puolipultsarit.

Läppäreidensä takana piereskeleville linttakengille pitää opettaa, että persun pelko on viisauden alku.

Jos on pakko antaa haastattelu, niin kannattaa aina äänittää haastattelutilanne. Sellainen lisää kummasti kirjattujen siteerausten tarkkuutta, mutta ei edellä mainituista syistä estä toimittajaa vääristelemästä asiaa. Toimittaja voi leikata vastauksista irti yksittäiset lauseet ja liimata ne uusiin yhteyksiin, miten milloinkin haluaa. Lähtökohtana on saada perussuomalainen näyttämään tyhmältä, juntilta, rasistilta, fasistilta, sovinistilta, luontovihaajalta, populistilta, homofoobikolta ja rumalta. Aina.

Persun kannattaa muistaa, että ystävällisestikin hymyilevä toimittaja vihaa persua ja persupuoluetta aidosti sydämensä pohjasta. Moni toimittaja olisi valmis tappamaan persun vaikka omin käsin, jos se olisi luvallista. Ja koska persujen lapset ovat ”natsien lapsia”, olisi moni heistä epäilemättä valmis myös hirttämään persujen tenavat. Siksi Alexander Stubbin johtaman ulkoministeriön kansainvälisessä tiedotustilaisuudessa asiantuntijan ominaisuudessa puhunut Jan Sundberg (RKP) sai rauhassa kertoa BBC:lle ja muille medioille persujen olevan natsipuolue, ilman että Suomen media noteerasi tuota irvokasta tilaisuutta juuri mitenkään.

Perussuomalaisten ei kannata valittaa kaupallisen median epätasapuolisuudesta, koska se ei johda mihinkään. Paras tapa toimia on lopettaa itse huonon lehden tilaaminen ja siinä mainostaminen. Raha ratkaisee ja siksi raha myös rankaisee. Roskalehtien tilaamisen lopettamista kannattaa suositella muillekin. Jo sata peruttua kestotilausta on keskikokoiselle sanomalehdelle suuri tappio. Eroa Erkosta, sano.

Persujen kannattaakin pyrkiä Ylen hallitukseen ja potkaista suojatyössä olevat kommunistitoimittajat ulos verorahoilla ylläpidettävästä laitoksesta. Heille kyllä löytyy töitä Hesarista ja Aamulehdestä, joten sääliä ei tarvitse tuntea.

Vielä julkisuudesta sen verran, että kokonaan toinen juttu on suorat lähetykset, joissa ollaan tasaisella. Niihin kannattaa suhtautua lähtökohtaisen myönteisesti, mikäli toimittaja lupaa kirjallisesti asiallista kohtelua ja puherauhaa. Niistäkin voi toki kävellä kesken kaiken ulos, jos toimittaja syö sanansa ja tilanne alkaa karata käsistä. Kohteliaisuus kannattaa silloinkin muistaa, sillä keskisormen näyttäminen toimittajalle on samalla keskisormen näyttämistä yleisölle.

Kun valokuvaaja tulee kuvaamaan nenäkarvoja, ei sille valitettavasti mahda mitään. Valokuvaaja tekee vain työtään. Hänen esimiehensä politiikan toimituksesta on tilannut nenäkarva- tai mahakuvat, jotta Iloinen Paksukainen, Rotutohtori, Herra Hakkarainen ja muut toimitusten jakamat persuhahmot voitaisiin näyttää yleisölle mahdollisimman kelmeässä valossa. Onpa Maikkari keksinyt ruveta levittelemään jo tuoreen persukansanedustajan vanhoja vihkikuviakin. Sillekään ei mahda mitään. Visvaisuus kuuluu suomalaiseen journalismiin.

Siinä vaiheessa kun kameraa työnnetään oven alta pöntölle tai pukukoppiin, kannattaa kutsua poliisi paikalle. Valokuvaajaa ei silti kannata lyödä. Hän tekee vain työtään toimituksen esimiehen pyynnöstä.

Julkisen sanan neuvostolle ei kannata uhrata ensimmäistäkään ajatusta. Se puulaaki on yhtä tyhjän kanssa, sillä samat rosvot istuvat sen hallituksessa kuittaamassa Tuija Braxilta saatuja kokouspalkkioita. Rosis on oikea paikka katsoa asiat loppuun journalistien kanssa – mutta vasta siinä vaiheessa - kun media syyllistyy suoranaiseen kunnianloukkaukseen.

Vanhan median toimittajia ei kansanedustajan näkökulmasta katsottuna tarvita nettiaikana juuri mihinkään. Jos asiaa niille ilmenee, voi aina lähettää pressitiedotteen.

Kannattaa siis keskittyä kansan palvelemiseen ja työntekoon. Se on se kansanedustajan homma.

Työn iloa!

Stubberoisen sotkuja siivoamassa Kaliforniassa

30.5.2011 07:53
Elämä on ihmeellistä. Vaalien yhteydessä järjestetty ulkoministeriön tiedotustilaisuus levitti kansainväliselle medialle kuvaa perussuomalaisista natsipuolueena. Sattumalta pääsin muutamia tunteja sitten oikomaan Alexander Stubbin puljun valheita kalifornialaiselle senaattorille Lois Wolkille ja tämän miehelle Brucelle. Bruce on lakitieteen emeritusprofessori Davisin yliopistosta Kaliforniasta.
Tapasin muutama tunti sitten sattumalta erään liikuntaharrastuksen kautta tutuksi tulleen nuorehkon naisen puistossa, lähellä kotiani Pohjois-Kaliforniassa. En ollut aiemmin jutellut urheilututtavani kanssa normaaleja tervehdyksiä enempää, mutta nyt oli aikaa rupatella ja vaihtaa tarkempia kuulumisia. Paljastui, että olemme molemmat lähtöisin Euroopasta.
Hän esitteli minut samalla penkillä istuneille appivanhemmilleen ja puhe kääntyi Suomen kautta sujuvasti Sveitsiin, jossa tuttava kertoi syntyneensä. Kun mainitsin, että Sveitsissä on mielestäni mailman paras poliittinen järjestelmä, totesi Bruceksi esittäytynyt appiukko, ettei aina ole välttämättä hyvä asia, jos kansa saa päättää suorissa vaaleissa. Esimerkkinä hän mainitsi Kalifornian, jossa suorista kansanvaaleista on vaihtelevia kokemuksia.
Koska en tiennyt tarpeeksi Kalifornian tilanteesta, olin innokas kuulemaan esimerkkejä huonoista päätöksistä. Tässä vaiheessa tuttavani laittoi kätensä vieressään istuneen aurikolasipäisen vanhemman naisen olalle ja sanoi, että "tämä Lois tässä on juuri oikea henkilö vastaamaan tähän asiaan, sillä hän on osavaltion senaattori".
Lois kertoi sitten asiantuntevasti, kuinka kansanäänestyksiä vaativia nimilistoja oli hankittu maksamalla allekirjoittajille nimistä ja muitakin esimerkkejä sitä kautta saaduista kokemuksista. Puhuimme lisää Sveitsistä, jossa suora demokratia on toiminut huomattavasti paremmin. Lois muisteli Helsingin reissuaan 1980-luvun puolivälin jälkeen ja bussimatkaa Leningradiin. Rupattelimme lisää Neuvostoliitosta, DDR:stä ja Berliinistä, joista meillä oli yhteisiä muistoja samoilta ajoilta. Suomen politiikkaa ja kieltäkin sivuttiin.
Bruce sanoi kuulleensa Suomen vaaleista, että "nationalistinen" True Finns oli ottanut suuren vaalivoiton. Se ei tullut minulle yllätyksenä, sillä BBC:n välittämä uutinen "natsipuolueen noususta" on levinnyt tehokkaasti Yhdysvalloissa. Kerroin, ettei perussuomalaiset ole lainkaan natsipuolue, ja että natsimaine johtui Suomen ulkoministeriön tiedotustilaisuudesta, joka oli alusta loppuun pelkkää vallanpitäjien junailemaa farssia, eli harkittua teatteria, jossa perussuomalaisten päävastustajaa RKP:tä edustava "asiantuntija" (Jan Sundberg) päästettiin kenenkään estämättä levittelemään valheita kansainväliselle lehdistölle - "Saadakseen perussuomalaiset näyttämään pahalta", Bruce arvasi, ennen kuin ehdin lausettani loppuun.
Kerroin lisäksi, ettei Suomen sananvapauden tila ole läheskään niin hyvä kuin moni luulisi. Otin esimerkiksi Erkon mediamonopolin, jota vertasin Berlusconin vastaavaan Italiassa. Kerroin, ettei Suomessa ole 1980-luvun lopun jälkeen ollut kuin yksi merkittävä kansallinen sanomalehti (Helsingin Sanomat), joka on voinut halutessaan päättää vaikkapa Suomen seuraavan presidentin nimestä. Bruce kysyi, eikö netti ole parantanut tilannetta, johon vastasin, että "toki - siitä tämän kevään vallankumous juuri johtui: suomalaiset eivät luota enää (vanhaan) mediaan."
 "Suoraan hevosen suusta" voi siis Amerikassa tarkoittaa muutakin kuin Cai-Göran Stubberoista. Ikävää silti, että ulkoministeriön hommia pitää hoitaa näin pystymetsästä ja talkoopohjalta. Cai-Göranin pitäisi siivota itse aiheuttamansa sotkut ja hävetä ihan fantastisen paljon.