Elämä on ihmeellistä. Vaalien yhteydessä järjestetty ulkoministeriön tiedotustilaisuus levitti kansainväliselle medialle kuvaa perussuomalaisista natsipuolueena. Sattumalta pääsin muutamia tunteja sitten oikomaan Alexander Stubbin puljun valheita kalifornialaiselle senaattorille Lois Wolkille ja tämän miehelle Brucelle. Bruce on lakitieteen emeritusprofessori Davisin yliopistosta Kaliforniasta.
Tapasin muutama tunti sitten sattumalta erään liikuntaharrastuksen kautta tutuksi tulleen nuorehkon naisen puistossa, lähellä kotiani Pohjois-Kaliforniassa. En ollut aiemmin jutellut urheilututtavani kanssa normaaleja tervehdyksiä enempää, mutta nyt oli aikaa rupatella ja vaihtaa tarkempia kuulumisia. Paljastui, että olemme molemmat lähtöisin Euroopasta.
Hän esitteli minut samalla penkillä istuneille appivanhemmilleen ja puhe kääntyi Suomen kautta sujuvasti Sveitsiin, jossa tuttava kertoi syntyneensä. Kun mainitsin, että Sveitsissä on mielestäni mailman paras poliittinen järjestelmä, totesi Bruceksi esittäytynyt appiukko, ettei aina ole välttämättä hyvä asia, jos kansa saa päättää suorissa vaaleissa. Esimerkkinä hän mainitsi Kalifornian, jossa suorista kansanvaaleista on vaihtelevia kokemuksia.
Koska en tiennyt tarpeeksi Kalifornian tilanteesta, olin innokas kuulemaan esimerkkejä huonoista päätöksistä. Tässä vaiheessa tuttavani laittoi kätensä vieressään istuneen aurikolasipäisen vanhemman naisen olalle ja sanoi, että "tämä Lois tässä on juuri oikea henkilö vastaamaan tähän asiaan, sillä hän on osavaltion senaattori".
Lois kertoi sitten asiantuntevasti, kuinka kansanäänestyksiä vaativia nimilistoja oli hankittu maksamalla allekirjoittajille nimistä ja muitakin esimerkkejä sitä kautta saaduista kokemuksista. Puhuimme lisää Sveitsistä, jossa suora demokratia on toiminut huomattavasti paremmin. Lois muisteli Helsingin reissuaan 1980-luvun puolivälin jälkeen ja bussimatkaa Leningradiin. Rupattelimme lisää Neuvostoliitosta, DDR:stä ja Berliinistä, joista meillä oli yhteisiä muistoja samoilta ajoilta. Suomen politiikkaa ja kieltäkin sivuttiin.
Bruce sanoi kuulleensa Suomen vaaleista, että "nationalistinen" True Finns oli ottanut suuren vaalivoiton. Se ei tullut minulle yllätyksenä, sillä BBC:n välittämä uutinen "natsipuolueen noususta" on levinnyt tehokkaasti Yhdysvalloissa. Kerroin, ettei perussuomalaiset ole lainkaan natsipuolue, ja että natsimaine johtui Suomen ulkoministeriön tiedotustilaisuudesta, joka oli alusta loppuun pelkkää vallanpitäjien junailemaa farssia, eli harkittua teatteria, jossa perussuomalaisten päävastustajaa RKP:tä edustava "asiantuntija" (Jan Sundberg) päästettiin kenenkään estämättä levittelemään valheita kansainväliselle lehdistölle - "Saadakseen perussuomalaiset näyttämään pahalta", Bruce arvasi, ennen kuin ehdin lausettani loppuun.
Kerroin lisäksi, ettei Suomen sananvapauden tila ole läheskään niin hyvä kuin moni luulisi. Otin esimerkiksi Erkon mediamonopolin, jota vertasin Berlusconin vastaavaan Italiassa. Kerroin, ettei Suomessa ole 1980-luvun lopun jälkeen ollut kuin yksi merkittävä kansallinen sanomalehti (Helsingin Sanomat), joka on voinut halutessaan päättää vaikkapa Suomen seuraavan presidentin nimestä. Bruce kysyi, eikö netti ole parantanut tilannetta, johon vastasin, että "toki - siitä tämän kevään vallankumous juuri johtui: suomalaiset eivät luota enää (vanhaan) mediaan."
"Suoraan hevosen suusta" voi siis Amerikassa tarkoittaa muutakin kuin Cai-Göran Stubberoista. Ikävää silti, että ulkoministeriön hommia pitää hoitaa näin pystymetsästä ja talkoopohjalta. Cai-Göranin pitäisi siivota itse aiheuttamansa sotkut ja hävetä ihan fantastisen paljon.
