13.1.2009 13:50
Laaduton maahanmuutto on hyvä termi, kun puhutaan humanitaarisen maahanmuuton porsaanreikiä hyväkseen käyttävästä siirtolaisuudesta, joka ei minkään ennusteen tai eurooppalaisen tutkimustiedon valossa tule kotoutumaan, eli hyödyttämään vastaanottajamaataan.
Laaduton maahanmuutto huonontaa vastaanottajamaan huoltosuhdetta, lisää työttömyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia, ja lopulta tuhoaa yhteiskuntarauhan. Tästä on esimerkkejä kaikista niistä Euroopan maista, joihin laaduton maahanmuutto on lyhytnäköisesti toivotettu tervetulleeksi.
Miksi laadutonta maahanmuuttoa halutaan lisätä? Kukaan ei vastusta aidosti työperäistä maahanmuuttoa. Juuri kukaan ei halua sulkea rajoja oikeilta pakolaisilta, vaikka heistä kuluja kieltämättä aiheutuukin. Maahanmuuttokritiikin ydin on laaduttoman maahanmuuton vastustamisessa. Suomea ei haluta tuhota samoilla virheillä kuin Ruotsia, eli sosiaaliturismilla, yhteiskuntaa hyödyttämättömien onnenonkijoiden massainvaasiolla ja EU-maita kiertelevillä turvapaikkashoppailijoilla.
Vaikka Suomi on toistaiseksi paljolti säästynyt samalta kehitykseltä, on arvioitu että eriasteisen sosiaaliturismin ylläpitäminen maksaa Suomessa jo nyt ainakin 100 000 000 verran euroja vuosittain veronmaksajille. Se on iso summa, kun yhteistä rahaa ei muutenkaan riitä tarpeeksi esimerkiksi vanhustenhoitoon ja pelastuslaitoksille.
Laadutonta maahanmuuttoa silti kannatetaan lähes kaikissa puolueissa. Miksi?
Vuonna 2006 kuolleen italialaisen journalisti-kirjailija Oriana Fallacin mukaan islamilaisista maista tulevaa maahanmuuttoa tukee Euroopassa etenkin vasemmisto. Siis vihreät ja perinteinen punalippuvasemmisto. Syyksi hän näki sen, että kun perinteisesti työväenpuolueita äänestäneen työväestön määrä on kehityksen myötä romahtanut, on vasemmisto halunnnut haalia uutta äänestäjäkuntaa ulkomailta, säilyttääkseen vaa'ankieliasemansa - hinnalla millä hyvänsä. Tämä lyhytnäköinen toiminta on auttanut hetken, mutta yhteiskuntarauhan murenemisen myötä "muukalaisvastainen" laitaoikeisto on lisännyt kannatustaan. Vasemmistoa omiin housuihin virtsaaminen on lämmittänyt vain hetken.
Toinen laaduttoman maahanmuuton tervetulleeksi toivottava ryhmä on monikultturistit, jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat nähdä erivärisiä ja vieraita uskontokuntia edustavia ihmisiä katukuvassa. Heille monikulttuurisuus on fetissi ja automaattinen synonyymi rikkaudelle. He uskovat, että kaikki tulijat kyllä kotoutuvat, kunhan vaan tarpeeksi toivotaan ja paapotaan. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja ne vihreät, jotka eivät ole muuttuneet vielä niin kyynisiksi, että tunnustaisivat kuuluvansa ensinmainittuun porukkaan.
Kolmas ja pelottavin ryhmä on EU-kiihkoilijat, jotka ajavat liittovaltio-utopiaansa, eli Lissabonin sopimusta kuin käärmettä piippuun. Kun yksittäisissä maissa EU:n liittovaltiokehityksen vastustus käy liian kovaksi, ei auta muu kuin vaihtaa osa maan asukkaista. Kun pakkaa sekoitetaan tarpeeksi, on melkein kaikilla pian yhtä paha olla ja mikä tahansa puppu menee läpi: EUn liittovaltiokin - viimeisenä oljenkortena.
Sitäpaitsi ammattiliitot on helppo pistää seinää vasten, kun maasta löytyy aina tarpeen mukaan kouluttamaton vierastyövoimareservi, jolla ei riitä solidaarisuutta kantaväestölle ja joka ei liittojen sopimuksiin sitoudu. Tämä porukka elää huonot ajat sosiaaliavustuksilla ja hyvät vuodet kasvattaa harvalukuisen eliitin osakesalkkujen painoa polkemalla palkat alas niillä aloilla, joilla kuka tahansa pystyy hoitamaan hommat. Tätä pysyvää halpatyövoimaa Suomeen haluavaan porukkaan kuuluvat muun muassa kokoomuksen eurokiimaiset, rkp:n miljonäärit ja demareitten porvarisiipi.
Mikäs siinä, kun ökyporvarin ei itse tarvitse katsella gettoutuneita kerrostaloalueita ja palavia roskasäiliöitä oman kotinsa ikkunoista.
Kaikille edellämainituille ryhmille yhteistä on halu väittää, että maahanmuutto ja monikulttuurisuus on luonnonvoiman kaltainen asia, johon ei voi vaikuttaa, ja jonka laatua ei voi tarkkailla. Se on ihanaa, väistämätöntä ja välttämätöntä. Ja media komppaa kuin tahdoton apina.
